Mitä tapahtui "hyvästä ruuasta kiireettä nauttimiselle"? Kuten niin monesti ennenkin, ilta alkoi näissä aiotuissa ja yleisesti hyvien aikeiden merkeissä. Kunnes jossain vaiheessa nautiskelu riistäytyi käsistä, itsehillintä petti ja löysin itseni (omalta ja toisen) karkkipussilta.
Olen viime aikoina antautunut sokeriherkkujen vietäväksi aivan liian usein ja tainnut ajautua riippuvuustilaan. Kiireessä ja laiskuuden puuskassa kunnollisen ruoan valmistaminen on usein korvattu nopeilla ja helpoilla herkuilla. Eilinen oli pohjanoteeraus: söin aamupalaksi edellisen karkkipussin jämät, välipalaksi suklaata ja iltapalaksi irtokarkkia. Nyt riitti! On aika vieroittautua!
Mutta mikä tekee tästä uudesta alusta erityisen? Kuinkahan monena viikonloppuiltana olen vannonut aloittavani uuden elämän heti huomenna tai maanantaina? Pidän merkittävänä sitä, että tällä kertaa päätin aloittaa heti, vaikka se tarkoittikin laiskaa lauantai-iltaa ilman karkkipussia tai suklaalevyä - eli todellista haastetta.
Tänään olen jo kieltäytynyt äidin tarjoamista kutsuvan tuoksuisista kaurakekseistä ja kaupassa houkutelleesta lempparistani, salmiakkilakusta. Hyvä minä! Koska on lauantai ja tarkoitus rentoutua ja nauttia elämästä, sallin kuitenkin itselleni jälkkäriksi itse tehtyä hedelmärahkaa. Onhan siinä rasvaa, mutta myös hedelmiä ja vain hedelmäsokeria. Koska en ole ylipainoinen, on tavoitteenani lähinnä päästä irti sokerikoukusta. Rahkaakaan en kuitenkaan tänään syönyt nälkääni, vaan vasta ravitsevan soijarouhekeiton sulateltuani. Ei hassumpaa sekään. Tästä se lähtee - uusi elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti