Suurin syy siihen, että uskallan nyt viimein perustaa oman blogin, on suuri elämänmuutos joka minua tänä keväänä odottaa. Olen muuttamassa kotikaupungistani pääkaupunkiseudulle ainakin seuraaviksi pariksi vuodeksi.
Muutto on iloinen ja jännittävä, mutta myös haikea asia. Kotikaupunkiin jäävät perheeni ja monet ystävät. Nyt on siis oivallinen aika aloittaa blogin pitäminen. Uskoakseni palaan jossakin vaiheessa kotikaupunkiini, mutta sillä välin kuulumisiani ja tempauksiani voi seurata täällä internetin ihmeellisessä maailmassa.
Muutto on iloinen ja jännittävä, mutta myös haikea asia. Kotikaupunkiin jäävät perheeni ja monet ystävät. Nyt on siis oivallinen aika aloittaa blogin pitäminen. Uskoakseni palaan jossakin vaiheessa kotikaupunkiini, mutta sillä välin kuulumisiani ja tempauksiani voi seurata täällä internetin ihmeellisessä maailmassa.
Lähitulevaisuudessa blogin sisältö tullee käsittelemään pitkälti muuttohässäkän iloja ja suruja. Paitsi muuttolaatikoiden pakkaamista ja purkamista, se tarkoittaa onneksi myös sisustamista, jolle sydämeni on viime aikoina muutenkin vahvasti sykkinyt. Olisiko jokin pesänrakennusvietti vallannut tämän kolmatta kymmenettään käyvän nuoren naisen?! Olen perinyt äidiltäni ehtymättömän innon kirpputorien kiertelemiseen ja löytöjen metsästämiseen, joten toivon että minua odottaa myös tulevassa kotikapungissani aarreaitta jos toinenkin!
Kuvissa tämänhetkisen kodin keittiötä. Projekti ikuista eka koti muistoksi on käynnissä, mutta etenee hitaasti, kun kuvaamista varten täytyy aina "lavastaa" siistejä nurkkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti