Sokeriaddiktin sunnuntaiset tunnustukset

Parantumaton sokeriaddikti on huolestunut. Pitkälle ehtinyt syksy voi potentiaalisesti viedä pitkälle kehittyneen riippuvuuden aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pimenevät illat + kylmenevä sää + kotisohvaan pesiytyminen = karkkipäivä on joka päivä. Vaarallinen yhtälö.

Olen päättänyt vieroittaa itseni sokerista (taas). Makeat herkut sallitaan vain viikonloppuisin. Tänä sunnuntai-iltana hieman ennen puoltayötä käteni hakeutui äidin lakupurkille. Pitäähän viikonlopusta ottaa kaikki ilo irti! Aijai, kohtalokkaita nämä kotikaupunkivisiitit. Ja viikonloput. Toiset potevat morkkista alkoholin aiheuttaman fyysisen, toiset sokerihumalan siivittämän henkisen krapulan vuoksi. Tiedä sitten kumpi on pahempi. Pohjalla ainakin ollaan, koska pidän edistyksenä sitä, että minulle maistuu vaihteeksi laku pakonomaisen suklaanhimon sijaan.

Sokerihiiri kuittaa, sulkee lakupurkin tiukasti ja suuntaa ajatuksissaan kohti uutta arkiviikkoa. Mitenköhän maanantaista selvitään ilman sokerin murustakaan?

Arkinen comeback

Pitkän tauon jälkeen löysin taas tieni tänne. Alkoikin olla jo ikävä. Tällä välin blogi on juhlinut puolivuotistaivaltaan. Mitäkö olen tehnyt radiohiljaisuuden aikana? Seurannut lamaantuneena, kuinka itsesensuuri on pyyhkäissyt ajatuksen toisensa perään julkaisemattomien blogikirjoitusten ja unohtuneiden oivallusten mustaan aukkoon.

Nyt olen päättänyt hellittää vähän. Vapautuminen alkoi, kun hyväksyin sen, että kirjoitusteni aihepiirit pyörivät (ainakin tällä hetkellä) enimmäkseen kuluttamiseen tavalla tai toisella kytkeytyvien asioiden ympärillä. Onhan se surullista, että nyky-yhteiskunnassa elämän pienet ilot ovat usein materialistisia. Mutta ainakin minun blogissani punaisena lankana onkin tutkimusmatka kohti tasapainoa: kuinka kuluttaa mahdollisimman vastuullisesti ja iloita esineiden ja asioiden kauneudesta täysin rinnoin.

Tärkeintä blogissani minulle itselleni on se, että se tarjoaa kanavan ilmaista ajatuksiani ja tuntemuksiani. Usein niillä ei ehkä ole mitään sen suurempaa universaalia merkitystä, mutta mitä sitten. Koenhan itsekin suurta mielihyvää lukiessani toisten blogeista aivan arkisista asioista ja ajatuksista. Ehkä joku joskus samaistuu minunkin mietteisiini.

Tässä havainnollistamiseksi yksi arkinen ja tyhjänpäiväinen tarina:

Tänään on sellainen päivä, jona illalliseksi nautitaan ruisleipää, jonka päälle ei jakseta vaivautua metsästämään  muuta kuin juustoa. Eikä jakseta välittää, vaikka kissa on käynyt nuolaisemassa sitäkin vähää. Ei siis erityisen hyvä päivä. Voisi jopa sanoa köyhäksi, mikä kuvaa tämän talouden tämänhetkistä tilannetta aika hyvin noin muutenkin.

Mutta jokaisella pilvellä on hopeareunus: kylläpä pieni ihminen voi ilahtua löytäessään jääkaapista puolillaan olevan tölkin luomu kevytmaitoa, kun luuli ettei siellä ole mitään hyvää. Huonosta päivästä huolimatta maitotölkki oli puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä. Oi näitä elämän pieniä (materialistisia) iloja.