Vaikka blogosfäärissä on varmaankin tähän mennessä kieriskelty joulutunnelmissa jo yliannostukseen asti, haluan jakaa omankin jouluni näin jälkikäteen. Joulunalusaika oli yhtä haipakkaa, joten fiilistely jäi minimiin. Virittäydyin kuitenkin pikkuhiljaa jouluun pienillä koristeluilla.
Askartelin valkoisesta peruspaperista pitkän girlandin (mikä se on suomeksi? Paperiketjunauha?), jonka kiinnitin ikkunaan tuomaan juhlan tuntua. Tuli ihan lapsuus ja riemunkirjavien nauhojen askartelu päiväkodissa mieleen. Paitsi että nyt ei edes mennyt hermo, vaan jaksoin väkertää piiitkän nauhan. Se valmistui pikkuhiljaa joulukuun telkkarileffojen katselun lomassa.
Neilikoiden pistely appelsiineihin oli suorastaan terapeuttista puuhaa. Se on se tuoksu. Asetelman kruunaa ihana vanha Miranda-kulho.
"Joulukuuseksi" harkitsin jonkin sortin ruukussa viihtyvän havukasvin hankintaa, kunnes keksin valjastaa miehen hakemaan oksia lähimetsiköstä. Paljon persoonallisempi, tuumasin heti kun olin asetellut havut komiankokoiseen vanhaan lasipurkkiin. Kankainen koristenauha on kierrätetty tuplasti: se päätyi kuuseemme ystävältä saadun Globe Hopen synttärilahjapaketin kääreestä.
Eniten joulumieltä kohotti siivoustuokio ennen junamatkaa kotikaupunkiin. Siivoaminen on (kuin) urheilua: suoritushetkellä luonto vastustaa, lihaksia kivistää, hermoja kiristää ja hengästyttää, mutta jälkikäteen olo on mahtava.
Kotikaupungissa vietetyn mukavan joulun jälkeen oli kiva palata siistiin kämppään. Kotiinpaluu tarkoitti myös paluuta arkeen, ja nyt painaa väsy. Odotan kuumeisesti vuodenvaihdetta ja viikonloppua, jona saa vain olla ja möllöttää omassa kodissa ja nautiskella sen tunnelmasta.
