Esittelen täten uuden lempparini tyylin saralla: Mekkomania. Ratikkamatkoillani olen usein miettinyt, mikä putiikki kätkeytyy tuon niin kutkuttavan mielenkiintoiselta näyttävän näyteikkunan taakse. Ajoradalle asti ei nimikylttiä näe, mutta minä haistan vintagekaupan matkankin päästä. Tiistaina satuin liikkumaan oikealla seudulla ja päätin seurata vainuani. Se osui oikeaan, ja löysin pienen, suloisen putiikin täynnä toinen toistaan ihastuttavampia kukkamekkoja, hattuja, nauhakenkiä ja käsilaukkuja. Hetken olin onnesta mykkä.
Helsingissä vintageputiikkeja kyllä piisaa. Vuosikymmeniä vanhoja, henkeäsalpaavan kauniita juhlamekkoja ja sieviä mutta epäkäytännöllisiä korkokenkäpareja löytyy kootusti useammastakin paikasta sille, joka sellaisia etsii. Etsivä löytää aarteita myös muualta, mutta joutuu varautumaan kukkaronnyörien löysentämiseen, sillä vintagesta osataan pyytää sievoisia summia ihan tavallisilla kirpputoreillakin.
Vanhojen vaatteiden tyyliin, yksilöllisyyteen ja laatuun hurahtaneen ei kuitenkaan ole helppoa löytää tavallisia arkivaatteita kohtuuhintaan. Helsinkiin muutettuani olen kaivannut vintagekauppaa, josta saa erikoisliikkeen palvelua, mutta jossa myydään muutakin kuin kauniita koriste- tai juhlahepeneitä, ja johon uskaltaa saapastella sisään ihan vaan kyselemään kesäshortseja.
Kesävaatevarastoni on huvennut lähes olemattomaksi, viimeksi lihomiseni vuoksi. Minulla ei ole sopivaa uima-asua eikä mukavia shortseja, ja tarvitsisin kipeästi pari helppoa hametta lisää. Kenkiäkin olen karsinut kovalla kädellä, sillä en suostu enää astelemaan epämukavissa jalkineissa, mutta kaupoissa tarjolla olevat laadukkaat kengät tuntuvat olevan järjestään joko rumia tai tylsiä - pahimmassa tapauksessa molempia. Ehdin jo epätoivoisena miettiä, joudunko tosiaan joustamaan tyylistäni ja periaatteistani ja lähtemään shoppauskierrokselle kaupungin lukuisiin jumbo-ostoskeskuksiin ja vilkkaille ostoskaduille, kunnes löysin Mekkomanian.
Siellä minuunkin iski pitkästä aikaa ehta mekkomania, ja nautin siitä suunnattomasti. Siellä tuntui olevan ratkaisu kaikkiin ongelmiini: oli korkeavyötäröistä kukkahametta, väljää kesähousua, rakastamani turbaanimallinen hattu, nauhakengät minun koossani (!), 50-luvun mallinen uimapuku juuri siinä sinisessä sävyssä, joka saa silmäni säkenöimään, ja jopa täydellisesti istuva pikkumusta. Kaikki tämä oli vieläpä kohtuuhintaista. Kotiin lähtivät toistaiseksi vain nauhakengät, mutta uskon ettei mene kauaakaan kun jo kiertelen jälleen Mekkomanian rekkien välissä huokailemassa.
