Lauantai ja sunnuntai: vähemmän puhetta, enemmän toimintaa

Kotiviikon loppurutistus sujui mukavasti ja sain tehtyäkin yhtä sun toista. Otsikko tosin valehtelee hieman, sillä minun puhelahjoillani puheen määrä on aina vakio. Viikonloppuna ehdin kuitenkin toimia pälpättäessäni enemmän kuin arkiviikon aikana. Silti ehdin myös nauttia kesäisestä viikonlopusta. Kyllä viikonloput ovat ihania, eikö totta?

Sisustaminen lipsui myös viikonloppuna hieman shoppailun puolelle. Hankinnat olivat kuitenkin tarpeellisia, käytettyjä ja edullisia. Ekologisen shoppailun määritelmä. Löysin Hietsun torikirppikseltä etsimäni retrot, muoviset salaattiottimet sekä yhteensopivat lasinaluset, joita voi myös käyttää matalina tarjoiluastioina. Olipa muuten mukavaa bongata myyntipöytä, joka notkui kiinnostavaa ja haluttua retrotavaraa, mutta jonka hinnat olivat silti kohtuulliset. Mielestäni Hietsun imago on luisumassa ylihinnoitellun keräilytavaran ja muun ökykaman tyyssijaksi, mikä ei ole kirpputorin tarkoitus. On ikävää, kun ei edes uskalla kysyä hintoja sydänkohtauksen pelossa. Nyt pulitin löydöistäni yhteensä vitosen, mikä oli mielestäni varsin edullinen summa.

Shoppailun lisäksi ripustimme pari taulua, jotka ovat jo tovin etsineet paikkaansa. Ylempi on kotikapunkini hienon teatteriesityksen juliste muutaman vuoden takaa, ja alempi hauska kirpputorilta ostamani vanha koulutaulu. Rakastan molempien värimaailmaa.

Kotiviikkoon sopivasta toiminnasta kävivät myös tiskivuoren valloitus, kirjahyllyn siirtely, kissankarvoja erittäin tehokkaasti puoleensa vetävän maton imurointi, pyykin pesu sekä olohuoneen valaistuksesta päättäminen. Vähemmän hohdokasta interiööridesignia, mutta tuikitarpeellinen osa kokonaisuuden muodostamista ja ylläpitoa. Annos realismia siis tähänkin viikkoon, vaikka ihmemaassa ollaankin. Näin saatiin kotiviikko onnellisesti päätökseen. Onneksi sisustaminen ei kuitenkaan lopu koskaan.

Torstai oli toivoa täynnä mutta perjantai se vasta hedelmällinen olikin

Minulla ei ole esittää kovinkaan konkreettisia tuloksia kotiviikkoni projekteista. Käytännön toiminnan sijaan olen päässyt netissä surffailemisen makuun. Keskiviikkona etsin makkari-inspiraatiota; torstaina ja perjantaina omistauduin muun muassa potentiaalisten lukulamppujen ihailulle.

Perjantaina tein myös pienen hankinnan. Kelpuutin vanhan Alkon puulaatikon tarpeeksi sievänä ja pienikokoisena siksi ainoaksi huonekaluksi, joihin kissimirrimme saavat luvallisesti terottaa kynsiään. Silloin kun se ei ole varattu, laatikko toimii paperinkeräyspisteenä.

Täytyy nyt vielä korostaa, että olen saanut tehtyä jotain konkreettistakin, nimittäin järjestellyt paikkoja siellä täällä kämpässä. Kokonaisuudet vain ovat olleet kovin pieniä, kuten avainrasian vaihtaminen toiseen ja edellisen rasian uudelleensijoittelu paraatipaikalle ikkunalaudalle, hedelmäkulhon sovittelu keltaiselle pöydälle ja kirjahyllyn laatikoiden järjestely. Kuviakaan en ole jaksanut näpsiä, koska tarmoni on ajoittunut vähävaloiseen aikaan.

Ja kyllä, keltainen hallitsee edelleen. Tästä koetan imeä energiaa loppurutistukseen.

Keskiviikko: makkaripähkäilyä

Kotiviikko etenee pikavauhtia, mutta minä poljen paikallani. Eilen vapaa-aikani kului puistojumpassa, jonka jälkeen energiaa ei enää jäänyt sisustamiselle. Jumpasta muistuttavat nyt kolotukset ja hyttysenpistojen kutina; sisustusprojektista vain syyllinen tykytys takaraivossa. Tiistain projektinkin ehdin postata vasta tänään, ja todistusaineisto jäi niukaksi. Se taas johtuu siitä, etten ole myöskään saanut valloitettua tiskivuorta, joka on ikävästi keittiössä valokuvaamisen tiellä.

Konkreettisen toiminnan puutetta paikatakseni uhrasin sitäkin enemmän ajatuksia sisustuksen suunnittelulle. Makuuhuoneen värimaailman ja etenkin valaistuksen pähkäily saavutti keskiyöhön mennessä lähes vatvomisen mittasuhteet. Toimivan sängynpäätyestetiikan toteuttamiseen ei rajallisen kokoisessa makuuhuoneessa ole nähdäkseni kovin monia vaihtoehtoja. Toinen kylki seinää vasten, ikkunan alla ja yöpöytä jalkopäässä nukkumista kokeiltuani liputan nyt perinteisen yöpöytä, kulkureitti ja lukuvalo molemmin puolin sänkyä -asettelumallin puolesta.

Etsin internetin ihmeellisestä maailmasta inspiraatiota makkariproblematiikan ratkaisemiseksi. Ehkäpä näillä eväillä saavutetaan lopulta sekä toimiva että kaunis lopputulos. Ylimääräisten vaateröykkiöiden ja paperilaatikoiden raivaamisesta voisi olla hyvä aloittaa. Olisiko siinä ainesta tämän päivän projektiksi?

Kätevä 2 in 1 -yövalo ja luova yöpöytäjärjestely täältä. Karhea vintagetyyli viehättää.

Valkoinen makkari olisi rauhoittava ja mummolatyyli juuri passeli nukkumasoppeen.

Jospa nukkuisikin ikkunan alla kuten Aurora! Ei päätyongelmaa, eikä tarvetta yöpöydille.

Makkarin pitäisi olla harmoninen, muttei kuitenkaan tylsä. Puhtaat, valkeat lakanat à la Likainen parketti.

Värikäs makkari olisi ihanan tunnelmallinen. Silkkitäkkejä meiltä jo löytyykin!

Tiistai: ajatusta keittiöön

Kotiviikon toisen päivän vietin lähestulkoon kokonaisuudessaan kodin ulkopuolella, mutta hyvästä syystä. Metsästin nimittäin juuri oikeanlaista patakinnasta keittiöön. Haussa on oikeastaan kaksi erilaista mutta yhteensopivaa helmiyksilöä, joten haastetta on tuplasti.

Vaikka tiistaipäivän pikku sisustusprojekti kuulostaa melkein liian helpolta (shoppailu lienee se osa sisustussuunnittelua jonka jokainen ainakin teoriassa hallitsee), tehtävä ei suinkaan ollut suoritettavissa kädenkäänteessä. Olen aloittanut patakintaan etsinnät jo aiemmin ja huomannut korkeiden kriteerieni vaikeuttavan niitä. Ihannetilanteessa löytäisin tietenkin jotakin persoonallista kirpputorilta, mutta toistaiseksi olen törmännyt käytettyinä vain funktionaalisuudeltaan puuttellisiin, joskin kauniisiin, patakintaisiin. Ja patakintaita on muuten paljon vaikeampi löytää kuin patalappuja.

Etsintäprosessi on herättänyt minussa myös syvällisiä pohdintoja: miksi patakinnas on nimenomaan patakinnas, mutta patalappua voi kutsua myös pannulapuksi?

Kriteerini täyttävä patakinnas löytyi lopulta Sokokselta. Finlaysonin kuosin nimi on Ajatus, ja uskon vakaasti että kinnas toimii sen mukaisesti osana keittiömme varustusta.

Kotiviikko

Koska koin viikonloppuna hurjasti iloa saatuani raivattua olohuoneen pöydän ja järjesteltyä eteisen kengät telineeseen, päätin jatkaa pesänrakennusta koko viikon kestävän hyvän fiiliksen toivossa. Sisustusinto jäi onneksi päälle eikä lopahtanut arkisen maanantaiaamun valjetessakaan.

Julistan siis tämän viikon kotiviikoksi! Haastan itseni tekemään joka päivä jotakin pientä tai suurempaa kodin sisustamisen merkeissä ja julkaisemaan todistusaineistoa täällä virtuaali-ihmemaassani.

Aloitin eilen viimeistelemällä eteisen uuden, organisoidun ilmeen. Mittailin ja leikkelin aiemmin Etolasta metritavarana ostamani muovimaton pätkän eteiseen sopivaksi ja sidoin sekä pätkin hapsut. Sen verran tähän vaivaiseen projektiin upposi aikaa ja vaivaa, että voisin mielestäni melkeinpä sanoa tehneeni maton itse. Rehellisyyden nimessä todettakoon, että minulla oli apuri... joka itse asiassa teki suurimman osan työstä. Työnjakomme toimii yleensäkin loistavasti: minä - luova visionääri - suunnittelen ja mies - käytännöllinen insinööri - toteuttaa.

Nyt on eteinen raikas ja siisti. Muihin yksityiskohtiin kuuluvat sieltä täältä keräilemäni vanhat puuhenkarit ja Mäkisen kuvastin. Vielä kun saisi jossain vaiheessa halppis-kenkätelineen öljyttyä.

Huomenna paljastan, mitä sain aikaiseksi tänään. Stay tuned!