24. heinäkuuta 2011

Lauantai ja sunnuntai: vähemmän puhetta, enemmän toimintaa

Kotiviikon loppurutistus sujui mukavasti ja sain tehtyäkin yhtä sun toista. Otsikko tosin valehtelee hieman, sillä minun puhelahjoillani puheen määrä on aina vakio. Viikonloppuna ehdin kuitenkin toimia pälpättäessäni enemmän kuin arkiviikon aikana. Silti ehdin myös nauttia kesäisestä viikonlopusta. Kyllä viikonloput ovat ihania, eikö totta?

Sisustaminen lipsui myös viikonloppuna hieman shoppailun puolelle. Hankinnat olivat kuitenkin tarpeellisia, käytettyjä ja edullisia. Ekologisen shoppailun määritelmä. Löysin Hietsun torikirppikseltä etsimäni retrot, muoviset salaattiottimet sekä yhteensopivat lasinaluset, joita voi myös käyttää matalina tarjoiluastioina. Olipa muuten mukavaa bongata myyntipöytä, joka notkui kiinnostavaa ja haluttua retrotavaraa, mutta jonka hinnat olivat silti kohtuulliset. Mielestäni Hietsun imago on luisumassa ylihinnoitellun keräilytavaran ja muun ökykaman tyyssijaksi, mikä ei ole kirpputorin tarkoitus. On ikävää, kun ei edes uskalla kysyä hintoja sydänkohtauksen pelossa. Nyt pulitin löydöistäni yhteensä vitosen, mikä oli mielestäni varsin edullinen summa.


Shoppailun lisäksi ripustimme pari taulua, jotka ovat jo tovin etsineet paikkaansa. Ylempi on kotikapunkini hienon teatteriesityksen juliste muutaman vuoden takaa, ja alempi hauska kirpputorilta ostamani vanha koulutaulu. Rakastan molempien värimaailmaa.




Kotiviikkoon sopivasta toiminnasta kävivät myös tiskivuoren valloitus, kirjahyllyn siirtely, kissankarvoja erittäin tehokkaasti puoleensa vetävän maton imurointi, pyykin pesu sekä olohuoneen valaistuksesta päättäminen. Vähemmän hohdokasta interiööridesignia, mutta tuikitarpeellinen osa kokonaisuuden muodostamista ja ylläpitoa. Annos realismia siis tähänkin viikkoon, vaikka ihmemaassa ollaankin. Näin saatiin kotiviikko onnellisesti päätökseen. Onneksi sisustaminen ei kuitenkaan lopu koskaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti