Keksimäärin terveellistä

Ajattelin kirjoittaa elämän parhaimpiin lukeutuvasta asiasta, nimittäin ruoasta. Annoin kissanrotjakkeellemme uuden lempinimen: Pullava. Johonkin se päässäni jumputtava mainoslaulu oli saatava purettua. Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä. Kissa katsoi minua kuin sanoen, että itse olet.

Tästäpä pääsenkin oivalla aasinsillalla itse aiheeseen. Ehkäpä joku muistaa, kuinka uhosin aloittavani uuden elämän jo blogini alkutaipaleella. Noh, sen kanssa kävi niinkuin kaltaisilleni lyhytjännitteisille ihmisille usein kaikenmaailman projektien suhteen. Tosin syytän mielestäni aiheellisesti kevään muuttostressiä paluustani pakastepitsa-, pikaruoka- ja irtokarkkilinjalle.

Epäsäännöllisen einesruokavalion ja vähäisen liikunnan seurauksena olen tuntenut itseni hieman plösöksi. Inhorealismi kuitenkin iski todenteolla vasta, kun erehdyin nousemaan puntarille lapsuudenkotivisiitilläni. Kiloja oli oikeasti kertynyt useampi! Vaaka näytti saatanallista lukemaa. Siis ihan kirjaimellisestikin. Jos tämä ei ollut vakavasti otettava vihje, niin ei sitten mikään. Vaikken ateistina moisista jutuista sinällään hätkähdäkään, tapahtuman ironia-arvo oli ehdottomasti riittävän suuri havahduttamaan minut. Päätin, että nyt on todella tsempattava.

Sittemmin olen huomannut, kuinka vaikeaa on palata kunnon ruokailutottumuksiin, kun on päässyt repsahtamaan. Syöminen vain on niin kivaa, kunnon herkuttelusta puhumattakaan. Varsinkin jos jokin harmittaa, stressaa tai ahdistaa, niin kuin minua viime aikoina loman puute. Havaitsin herkkuherkkyyteni viime viikolla kesken työpäivänkin. Törmäsin erään viranomaistahon nettisivuilla kirjoitusvirheeseen keksimäärin ja aloin välittömästi himoita keksiä. Voi hyvänen aika!

Olen pohtinut kovasti, millainen ruokavalio olisi paras ja helpoin hoikistumista ajatellen juuri nyt. Yrittääkö välttää herkkuja ja hiilareita vai vain tihentää ateriavälejä ja pienentää annoskokoja? Olen aina ollut kiinnostunut ravitsemuksesta ja hamstrannut paljon tietoa terveellisestä ruokavaliosta. Olen kokeillut kaikenlaista ihan mielenkiinnosta, vaikken koskaan olekaan kärsinyt ylipainosta. Välillä olen ehkä kontrolloinut syömistäni liiaksikin. Niinpä olin tyytyväinen, kun pari vuotta sitten hoikistuin kuin itsestään yksinkertaisesti alkamalla syödä säännöllisesti. Annoskoot pienenivät melkein huomaamatta ja energiataso nousi kun verensokeri ei enää poukkoillut niin radikaalisti. En ollut koskaan sudennälkäinen enkä ähkyssä. Voin kaiken kaikkiaan erinomaisesti! Nyt haluan taas pyrkiä kohti tuota olotilaa.

Se on niin pienestä kiinni. Jotain kuitenkin on tehtävä. Näin kesäaikaan vain tulee helposti syötyä epäsäännöllisesti mitä sattuu turuilla ja toreilla viilettäessä, arkena energia ei töiden jälkeen riitä täysipainoisten aterioiden kokkaamiseen, ja ainakaan jäätelöä ei millään malttaisi jättää nauttimatta vähän väliä.

Nyt olen joka tapauksessa pyrkinyt syömään terveellisemmin, taikasanoinani monipuolisuus, ravitsevuus ja kohtuus. Pyrin lisäämään kasvisruokavaliooni monipuolisuutta kauden kasviksilla sekä suosimaan puhdasta luomuruokaa. Muutamalla juoksulenkilläkin on jo tullut käytyä pitkästä aikaa. Viime viikolla tein ihanaa quinoasalaattia itse improvisoiden. Quinoan lisäksi pilkoin sekaan luomutofua, jäävuori- ja tammenlehtisalaattia, rucolaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja luomutomaatteja sekä paprikaa. Mausteiksi yksinkertaisesti oliiviöljyä ja pippuria. Hyvää, helppoa ja terveellistä! Quinoassa on runsaasti kuitua ja proteiinia, ja se toi mukavasti ruokaisuutta salaattiin. Suosittelen! Kuvaa en ehtinyt ottaa, kun keskityin nautiskeluun.

Saapa nähdä, kuinka terveysprojektini etenee. Palataan asiaan.