Välirauha

Eilen tunnelma ei ollut huipussaan. Ulkona tuuli niin että asunnon nurkissa ulvoi kuin kummitustalossa, parvekkeen oven huonosti tiivistetyistä raoista veti hyytävää ilmaa, kissat kävivät muristen ja sähisten valtataistelua uudesta reviiristä ja minulla oli flunssainen olo. Ehdin jo miettiä, miksi ihmeessä lähdin tutuista turvallisista ympyröistä ja rakkaiden luota.

Viihtyvyyden kannalta olisi tärkeää saada laitettua koti kutsuvaksi, mutta eilen siihen ei riittänyt energiaa. Jotain sentään sain tehtyä: kaivoin muuttolaatikoista esiin iskemättömän koristetyynynpäällisen ja sävyihin sopivan lämmittävän viltin. Ilta telkkarin ääressä sujui heti mukavammin ja sain seuraakin.



Tämä päivä on ollut jo paljon parempi. Viiksekkäiden ystävieni välillä näyttää vallitsevan välirauha ja minä olen saanut valmistettua ensimmäisen ravitsevan aterian uudessa keittiössäni. Ruokalautasten etsinnät muuttolaatikoista jatkuvat, mutta sillä välin jälkiruokalautaselta aterioiminen pitänee annoskoot kurissa.

Riitapukarit suostuivat jo peseytymään samalla sängyllä, kumpikin omalla puolellaan tosin.

Yksinkertaista mutta hyvää ja terveellistä tofuwokkia.

Sopeutuminen on pitkälti asenteesta kiinni. Optimismi auttaa. Vielä tehokkaampi on kuitenkin tuottoisa tutkimusmatka uudessa naapurustossa. Paljastan myöhemmin mitä kaikkea löysin...

Tyhjää täynnä

Istun uuden kotini olohuoneessa ja kuuntelen ikkunan takaa kantautuvaa lokkien kirkunaa. Takana on raskas muuttourakka ja edessä ensimmäinen yö yksin uudessa kämpässä ja kotikaupungissa. Tunnelma on samaan aikaan uupuneen epätoivoinen ja innostuneen väreilevä.

Muutto sujui yllättävän kivuttomasti ottaen huomioon että siirsimme nyt ensimmäistä kertaa vuosien aikana kerääntyneen omaisuutemme kertarykäyksellä satojen kilometrien päähän. Loppurutistus kiskaistiin suklaan ja ystävien voimalla - kiitos korvaamattomasta avusta!



Vanha kämppä näytti tyhjänä yllättävän pieneltä. Viimeinen yö siellä vietettiin retkeilytyyliin makuupussissa lattialla. Aamiaisjogurttia kauhottiin veitsen peräpäällä, kun kaikki muu oli jo pakattu muuttokuormaan. Huoneet kaikuivat tyhjyyttään ja varjot viipyilivät kalpeilla seinillä. Sulavasta pakastimesta tippuva vesi kuulosti tikittävältä kellolta, joka välillä enteili muutosta ja välillä jätätti kuin unohtuen muistelemaan mennyttä aikaa.

Vanha koti on tyhjä, mutta uusi pesä on täynnä muuttolaatikoita. Vaadittiin yksi itkuinen hermoromahdus, kun kesken pakkausrumban tajusin, että toisessa päässä on edessä sama urakka nurinkurin. Joudun vieläpä selviämään siitä yksin toisen puoliskoni viimeistellessä vielä opintojaan kotikaupungissa.

Jo nyt uusi kämppä alkaa kuitenkin tuntua kodilta. Huomenna käärin hihani ja aloitan muuttolaatikoiden purkamisen kivoimmasta päästä eli kaivamalla esiin kauniit kirpputorikulhoni, -kipponi ja -kapponi. Nythän pääsen sisustamaan, ihanaa! Tämä on eräänlainen uusi alku. Kihelmöivää.

4

Neljä vuorokautta muuttopäivään! Blogirintamalla on hiljaista, vaikka bloggaajan pienessä päässä kuhisee. Toistaiseksi päiväni täyttyvät muuttovalmisteluista yhtä tehokkaasti kuin asuntomme lattiapinta-ala muuttolaatikoista, eikä muulle jää aikaa. No, ei se mitään, kuulinkin juuri tänään että blogit ovat jo ihan passé.

Näin tehokkaasti urakka etenee



Pakkaa kissa - check!

  


Kauneutta kaaoksen keskellä.

 
Uupunut muuttolintu kuittaa. Palataan asiaan uudella energialla uusissa maisemissa!

Lähtölaskenta alkaa

Kaksi viikkoa muuttoon, aika ryhtyä pakkaamaan kamoja. Tästä se lähtee! Järki nimittäin. Hirvittää.

Saimme banaanilaatikot juuri muuttaneelta tutulta. Tämä on todellista kierrätystä!

Mustaa valkoisella

Viime postauksesta on vierähtänyt viikko. Sen aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Monta kertaa ehdin innostua milloin mistäkin aiheesta, jonka halusin palavasti jakaa virtuaali-ihmemaassani. Yhtä monta kertaa jouduin harmikseni toteamaan, etten kiireeltäni ehdi istahtaa kirjoittamaan, tai etten pysty muistamaan mistä hetki sitten niin innostuin.

Nyt on viimein aikaa, mutta pää on tyhjä. Kaikkien aatteiden tilalle on tullut tunne, joka tuntuu tällä hetkellä hallitsevan koko olemustani. Haikeus.

Olen ollut niin innoissani muutosta uuteen kaupunkiin. Toki olen ajatellut perhettäni ja ystäviä, jotka jäävät kotikaupunkiin. He eivät unohdu, ja toivon saavani nauttia heidän seurastaan niin usein kuin haluan taas muutaman vuoden päästä.

Olin viikonloppuna uskomattoman hienolla reissulla Virossa ihanien ihmisten seurassa. Matkailu todella avarsi. Kun nostin matkalaukkuani bussin kyydistä kotikaupungin kadulle, todellisuus iskeytyi vasten kasvojani kuin yösateen pisarat tuulessa. Nyt vaikeus jättää ihanat ihmiset taakse tuntuu ja kovaa.

Toistaiseksi en pysty ajattelemaan mitään muuta. Odotan että tunne laantuu ja jaksan taas innostua uusista seikkailuista. Siihen asti antaudun haikeudelle joka solullani.

Moni postaus jää julkaisematta, koska en ehdi tai jaksa vaivata puutteellista tekniikan tajuani ja ladata kuvia pikku kamerastani. Tällä kertaa en välitä vaan julkaisen vain mustaa valkoisella.

Mustavalkoista

Sisustusintoni on ottanut vallan, eikä vähiten siksi, että olemme löytäneet asunnon Helsingistä! En millään malttaisi odottaa että pääsen laittamaan uutta kotiamme!

Lehden kuva Deko 9/10

Selailen nyt jatkuvasti kuvia viimevuotisen sisustuslehden luottokodistani, jonka mustavalkoinen värimaailma ja vintagekalusteet jaksavat viehättää yhä uudelleen.

Inspiroidun kausittain milloin mistäkin, ja nyt on menossa graafinen, mustavalkoinen kausi. Tämänhetkinen vuokrakotimme edustaa enemmän modernia mummolatyyliä keittiön kukkatapetteineen, mutta olen pikkuhiljaa alkanut hamstrata mustavalkoisia esineitä, joista teen asetelmia. Hallittujen nurkkauksien tuijottelu on terapeuttista tässä kaoottisessa maailmassa. Keittiön nurkan asetelma lähti muotoutumaan antiikkiliikkeestä ostamani Arabian tarjottimen ihanan kuvion pohjalta. Löysin kirpputorilta Arabian mustavalkoraidallisen kukkaruukun, josta tuli mainio ruokailuvälineiden kuivaustelineen kaunistus. Vanha vedenkeitin löytyi myös kirpparilta ja toimii kuin - no, kone!

Vanha sairaalapöytä tuo keittiöön myöskin viime aikoina kaipaamaani keltaista. Alemmalla tasolla on Arabian vanha Kehäkukka-kulho, johon kiteytyy tämänhetkinen unelmieni väriskaala: graafista, ohutta mustaa kuviota valkoisella pohjalla, maustettuna ripauksella keltaista.

Huomasin mustavalkoisen kauteni ilmeisyyden kun taannoin tarkastelin kirpparikierroksen saalista. Se kiinnosti myös mörköämme - joka sekin sopii värimaailmaan!

Myin kirpputorilla käyttämättä jääneen mahtavan erikoisen valkoisen vintagenahkatakin, jonka graafinen logo oli pakko kuvata muistoksi.

Mustavalkoinen, täyspitkä vintagemekko on helmilöytöni parin vuoden takaa. Ajattelin ripustaa sen tähän tapaan vaatekaapin oveen sitten uudessa makuuhuoneessamme, sisustuselementiksi. Kynttilänjalat asettelen viehkosti ikkunalaudalle, joka oli ehdoton vaatimukseni uuden asunnon suhteen, sillä siinä kissojen on hyvä köllötellä ja katsella ulos. Noin kuukauden kuluttua täällä nähtäneen kuvia uusista maisemista. Ihanaa!



Perhe on paras

Voi maanantai. Päivän haasteet eivät lainkaan houkutelleet kun aamupäivällä kahlasin loskassa yhtä aikaa paistuen kuumana helottavan auringon alla ja väristen tuulen kylmyydestä. Nyt on koittanut se aika keväästä jolloin talvivaatteet alkavat tuntua auttamattoman kömpelöiltä eikä lumien sulamista malttaisi enää odottaa, vaikka kirkas auringonpaiste saakin aikaan päänsäryn toisensa jälkeen. Voi maaliskuu...

Iltapäivän haasteena oli kuskata viikonlopun aikana raivatulta vintiltä kertyneet turhat roinat lahjoituksina kirpputoreille ja turhina hyötykäyttöasemalle. Perheenjäsenten avulla selvisimme urakasta. Kiitos kaunis - mitä tekisimmekään ilman teitä rakkaita! Toivottavasti muutto sujuu aikanaan yhtä sulavasti.

Mennyt viikonloppu vietettiin sekin viihtyisästi perheen parissa. Perjantaina testasimme uutta ihanaa reseptiä ja nautimme hyvästä ruoasta. Kyseisestä reseptistä lisää myöhemmin; kuvassa hieman esimakua. Näillä viikonlopputunnelmilla jaksaa taas yhden kiireisen viikon. Aurinkoista viikkoa kaikille!

Muuttolintu

Suurin syy siihen, että uskallan nyt viimein perustaa oman blogin, on suuri elämänmuutos joka minua tänä keväänä odottaa. Olen muuttamassa kotikaupungistani pääkaupunkiseudulle ainakin seuraaviksi pariksi vuodeksi.

Muutto on iloinen ja jännittävä, mutta myös haikea asia. Kotikaupunkiin jäävät perheeni ja monet ystävät. Nyt on siis oivallinen aika aloittaa blogin pitäminen. Uskoakseni palaan jossakin vaiheessa kotikaupunkiini, mutta sillä välin kuulumisiani ja tempauksiani voi seurata täällä internetin ihmeellisessä maailmassa.

Lähitulevaisuudessa blogin sisältö tullee käsittelemään pitkälti muuttohässäkän iloja ja suruja. Paitsi muuttolaatikoiden pakkaamista ja purkamista, se tarkoittaa onneksi myös sisustamista, jolle sydämeni on viime aikoina muutenkin vahvasti sykkinyt. Olisiko jokin pesänrakennusvietti vallannut tämän kolmatta kymmenettään käyvän nuoren naisen?! Olen perinyt äidiltäni ehtymättömän innon kirpputorien kiertelemiseen ja löytöjen metsästämiseen, joten toivon että minua odottaa myös tulevassa kotikapungissani aarreaitta jos toinenkin!

Kuvissa tämänhetkisen kodin keittiötä. Projekti ikuista eka koti muistoksi on käynnissä, mutta etenee hitaasti, kun kuvaamista varten täytyy aina "lavastaa" siistejä nurkkia.