Elämänlaatua kaupasta

Tänä vuonna joulu oli lahjaton. Meitä kyllä vähän lahjottiin, mutta itse kohdistimme vähäisen lahjabudjettimme toisten sijaan itseemme ja hankintoihin, jotka vaativat merkittävää rahallista panosta. Joulun alla mies sai talvipyöräilykengät ja minä kynttilänjalan, josta aiemmin täällä meuhkasin.

Tällä viikolla saapui postissa iso paketti.

Kuva: www.zooplus.fi

Tervehdin ModKat-kissanvessaa riemunkiljahduksin. Tiedän, kiinnostaa kiviäkin. No kissanomistajia ehkä sentään. Ja onhan se modernia designia, palkittuakin. Hiekkalaatikko on paitsi tyylikäs, myös ennen kaikkea toimiva. Muutaman päivän testauksen jälkeen se on lunastanut lupauksensa ja estää hiekanmurujen raivostuttavan ja hallitsemattoman leviämisen kylppärin lattialle. Toivon mukaan se tulee säästämään hermojemme lisäksi myös luontoa. Ajateltiin nähkääs tyhjentää toiletti hiekanvaihdon yhteydessä vastedes kiikuttamalla sisällä olevan pestävän kestopussin puupellettisisältö suoraan ulos ja biojäteroskikseen. Säästyy yksi muovipussi ja runsaasti aikaa joka kerta.

No olihan se tyyris. Nyt varsinkin ne ei-kissanomistajat ihmettelevät, että jo nyt on kumma jos paskalaatikkoon (pardon my French) sijoitetaan näin paljon rahaa. Mutta täältä saatiin nyt mokoma lisäpussin kanssa alle satasella kotiovelle. Ja jo nyt tuntuu siltä että laatikko on kimpale kultaa.

Tämä kissanvessa ja laadukas, joskin suihkuverhoksi aivan liian kallis Stockalta metsästetty kuvioton valkoinen suihkuverho (jollaisen nimenomaan halusin mutta jollaista en meinannut mistään löytää) ovat elämänlaatuhankintoja (juu, ihan itse lanseeraamani termi). Tylsiä rahanreikiä, mutta toivottavasti hintansa väärttejä. Halvemmallakin saisi (ainakin melkein) yhtä hienoa, muttei yhtä toimivaa. Etolan muovinen suihkuverho ei kuivunut ikinä ja oli puolessa vuodessa mennyt kahdesta kohtaa rikki.

Tarinan opetus? Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

Loppukevennyksenä päivän pähkinä: etsi kuvasta kolme kissaa.

Habegär

Miksi aina silloin, kun ei olisi varaa mihinkään, iskee silmänsä tuhanteen ja yhteen ihanaan tavaraan jotka olisi kaikki pakko saada? Habegär on tämän tarpeen nimi ruotsiksi, eikä sille mielestäni löydy suomen kielestä yhtä osuvaa vastinetta.

Minun joululahjatoivelistalleni on kertynynyt viime aikoina vaikka mitä. Eikä edes mitään roinaa jonka voi kuitata unohtuneeksi kun vähän säätää silmälappujaan, vaan laadukkaita, ihania klassikoita sekä tuikitarpeellisia ja vielä kauniitakin esineitä. Miksi niiden olemassaolo tunkeutuu tietoisuuteeni juuri nyt, kun ne ovat kaikki täysin ulottumattomissani? Siedän huonosti tietoisuutta siitä, että jokin esine on olemassa ja hankittavissa, mutta minun täytyy odottaa sitä hamaan ikuisuuteen. Mitä jos sitä ei sitten enää saakaan?

Tämän postauksen perimmäinen tarkoitus on niinkin ylevä, kuin listata juuri nyt halajamani asiat ja epätoivoiset ihastukset. Ihan siltä varalta, että voitan vaikka lotossa. Onkohan se tämä joulunalusaika, joka saa minut sekoamaan? Luulin vihaavani joulun kaupallisuutta. Ilmeisesti se pikku tyttö, joka ympyröi postin kantamien lelumainosvihkosten jokaiselta sivulta vähintään yhden lahjatoiveen joka joulu, ei ole kadonnut mihinkään.

Kaikkimullehetinyt, kiitos!

Turvavyötyyny on tehty turvavyöteollisuuden ylijäämämateriaalista. Rahikin kelpaisi kovasti, mutta siihen ei kuuna päivänä olisi varaa.

Tässä matossa on ihanaa kaikki paitsi hinta. A crush that's so out of my league.

Boskken SkyPlanteriin ihastuin Uusi muste-blogissa. Tällaiset ensi kevään yrtti-istutuksia varten, kiitos!

 Fine Little Dayn leikkuulauta olisi hyvä joulu- tai synttärilahjavinkki. Ja tulisi tarpeeseen!

ByLassenin Kubus-kynttilänjalkaklassikon taidan oikeasti hankkia meille joululahjaksi. Veronpalautuksia odotellessa...