Kuinka vuoden loppusuoralla tarvitaankin vain pari hassua päivää häpeämätöntä, kerrankin luvallista herkuttelua, kun jo ollaan kääntämässä kelkkaa kohti uutta, terveellisempää elämää. Vaikka eräskin on lappanut kitaansa herkkuja ihan yhtä antaumuksella - joskin itsesyytösten ja morkkiksen säestämänä - pitkin vuotta.
Minunkin mieleni halaji jotakin raikasta ja kevyttä joulun konvehtien ja vihreiden kuulien vastapainoksi. No, se mielihalu oli yhdellä salaatilla sammutettu. Ja taas maistuisi suklaapala jos toinenkin. Vannoin silti aloittavani uuden elämän heti vuoden vaihduttua. Yritin kerrankin viisaasti totutella muutokseen pikkuhiljaa tällä vuoden viimeisellä viikolla.
Sitten tuli sadepäivä, eikä kaikki muutenkaan mennyt ihan suunnitelmieni mukaan. Väsykin painoi välipäivätyöläistä. Lääkitsin känkkäränkkääni siten kuin parhaiten taisin: mutustamalla karkkia kirpputorin rekkien välissä. Ja hetken maailma tuntui taas onnen ihmemaalta.
Miten tässä aina käy näin? Sitä ajattelee aamulla, että jos koittais tänään syödä oikein terveellisesti, ja löytää illalla itsensä sohvalta Kotipitsan ja karkkipussin kanssa. Ja pitsa huuhdotaan alas limsalla, koska muutenhan se on oikeastaan pahaa...
Uusi vuosi on joka tapauksessa lupaus uudesta alusta. Ihanaa, kun voi ajatella muuttavansa suuntaa tietyllä kellonlyömällä. Itse kun on joskus niin vaikea vetää se raja.
Hyvää uutta vuotta ja entistä ehompaa elämää!
