Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi

Joulun perinteisten ruokaöverien jälkeen useammasta blogista on välittynyt ajatusten kääntyminen kohti vuoden vaihtumista ja sen armollisesti tuomaa uutta alkua. Nyt syödään salaattia ja ollaan intopiukeina suunnittelemassa ensi vuodelle tasapainoisempaa ruokavaliota ja aktiivisempaa elämäntapaa.

Kuinka vuoden loppusuoralla tarvitaankin vain pari hassua päivää häpeämätöntä, kerrankin luvallista herkuttelua, kun jo ollaan kääntämässä kelkkaa kohti uutta, terveellisempää elämää. Vaikka eräskin on lappanut kitaansa herkkuja ihan yhtä antaumuksella - joskin itsesyytösten ja morkkiksen säestämänä - pitkin vuotta.

Minunkin mieleni halaji jotakin raikasta ja kevyttä joulun konvehtien ja vihreiden kuulien vastapainoksi. No, se mielihalu oli yhdellä salaatilla sammutettu. Ja taas maistuisi suklaapala jos toinenkin. Vannoin silti aloittavani uuden elämän heti vuoden vaihduttua. Yritin kerrankin viisaasti totutella muutokseen pikkuhiljaa tällä vuoden viimeisellä viikolla.

Sitten tuli sadepäivä, eikä kaikki muutenkaan mennyt ihan suunnitelmieni mukaan. Väsykin painoi välipäivätyöläistä. Lääkitsin känkkäränkkääni siten kuin parhaiten taisin: mutustamalla karkkia kirpputorin rekkien välissä. Ja hetken maailma tuntui taas onnen ihmemaalta.

Miten tässä aina käy näin? Sitä ajattelee aamulla, että jos koittais tänään syödä oikein terveellisesti, ja löytää illalla itsensä sohvalta Kotipitsan ja karkkipussin kanssa. Ja pitsa huuhdotaan alas limsalla, koska muutenhan se on oikeastaan pahaa...

Uusi vuosi on joka tapauksessa lupaus uudesta alusta. Ihanaa, kun voi ajatella muuttavansa suuntaa tietyllä kellonlyömällä. Itse kun on joskus niin vaikea vetää se raja.

Hyvää uutta vuotta ja entistä ehompaa elämää!

Elämänlaatua kaupasta

Tänä vuonna joulu oli lahjaton. Meitä kyllä vähän lahjottiin, mutta itse kohdistimme vähäisen lahjabudjettimme toisten sijaan itseemme ja hankintoihin, jotka vaativat merkittävää rahallista panosta. Joulun alla mies sai talvipyöräilykengät ja minä kynttilänjalan, josta aiemmin täällä meuhkasin.

Tällä viikolla saapui postissa iso paketti.

Kuva: www.zooplus.fi

Tervehdin ModKat-kissanvessaa riemunkiljahduksin. Tiedän, kiinnostaa kiviäkin. No kissanomistajia ehkä sentään. Ja onhan se modernia designia, palkittuakin. Hiekkalaatikko on paitsi tyylikäs, myös ennen kaikkea toimiva. Muutaman päivän testauksen jälkeen se on lunastanut lupauksensa ja estää hiekanmurujen raivostuttavan ja hallitsemattoman leviämisen kylppärin lattialle. Toivon mukaan se tulee säästämään hermojemme lisäksi myös luontoa. Ajateltiin nähkääs tyhjentää toiletti hiekanvaihdon yhteydessä vastedes kiikuttamalla sisällä olevan pestävän kestopussin puupellettisisältö suoraan ulos ja biojäteroskikseen. Säästyy yksi muovipussi ja runsaasti aikaa joka kerta.

No olihan se tyyris. Nyt varsinkin ne ei-kissanomistajat ihmettelevät, että jo nyt on kumma jos paskalaatikkoon (pardon my French) sijoitetaan näin paljon rahaa. Mutta täältä saatiin nyt mokoma lisäpussin kanssa alle satasella kotiovelle. Ja jo nyt tuntuu siltä että laatikko on kimpale kultaa.

Tämä kissanvessa ja laadukas, joskin suihkuverhoksi aivan liian kallis Stockalta metsästetty kuvioton valkoinen suihkuverho (jollaisen nimenomaan halusin mutta jollaista en meinannut mistään löytää) ovat elämänlaatuhankintoja (juu, ihan itse lanseeraamani termi). Tylsiä rahanreikiä, mutta toivottavasti hintansa väärttejä. Halvemmallakin saisi (ainakin melkein) yhtä hienoa, muttei yhtä toimivaa. Etolan muovinen suihkuverho ei kuivunut ikinä ja oli puolessa vuodessa mennyt kahdesta kohtaa rikki.

Tarinan opetus? Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.

Loppukevennyksenä päivän pähkinä: etsi kuvasta kolme kissaa.

Kerta kiellon päälle

Vaikka blogosfäärissä on varmaankin tähän mennessä kieriskelty joulutunnelmissa jo yliannostukseen asti, haluan jakaa omankin jouluni näin jälkikäteen. Joulunalusaika oli yhtä haipakkaa, joten fiilistely jäi minimiin. Virittäydyin kuitenkin pikkuhiljaa jouluun pienillä koristeluilla.

 Askartelin valkoisesta peruspaperista pitkän girlandin (mikä se on suomeksi? Paperiketjunauha?), jonka kiinnitin ikkunaan tuomaan juhlan tuntua. Tuli ihan lapsuus ja riemunkirjavien nauhojen askartelu päiväkodissa mieleen. Paitsi että nyt ei edes mennyt hermo, vaan jaksoin väkertää piiitkän nauhan. Se valmistui pikkuhiljaa joulukuun telkkarileffojen katselun lomassa.

Neilikoiden pistely appelsiineihin oli suorastaan terapeuttista puuhaa. Se on se tuoksu. Asetelman kruunaa ihana vanha Miranda-kulho.

"Joulukuuseksi" harkitsin jonkin sortin ruukussa viihtyvän havukasvin hankintaa, kunnes keksin valjastaa miehen hakemaan oksia lähimetsiköstä. Paljon persoonallisempi, tuumasin heti kun olin asetellut havut komiankokoiseen vanhaan lasipurkkiin. Kankainen koristenauha on kierrätetty tuplasti: se päätyi kuuseemme ystävältä saadun Globe Hopen synttärilahjapaketin kääreestä.

Eniten joulumieltä kohotti siivoustuokio ennen junamatkaa kotikaupunkiin. Siivoaminen on (kuin) urheilua: suoritushetkellä luonto vastustaa, lihaksia kivistää, hermoja kiristää ja hengästyttää, mutta jälkikäteen olo on mahtava.

Kotikaupungissa vietetyn mukavan joulun jälkeen oli kiva palata siistiin kämppään. Kotiinpaluu tarkoitti myös paluuta arkeen, ja nyt painaa väsy. Odotan kuumeisesti vuodenvaihdetta ja viikonloppua, jona saa vain olla ja möllöttää omassa kodissa ja nautiskella sen tunnelmasta.