Lauantai ja sunnuntai: vähemmän puhetta, enemmän toimintaa

Kotiviikon loppurutistus sujui mukavasti ja sain tehtyäkin yhtä sun toista. Otsikko tosin valehtelee hieman, sillä minun puhelahjoillani puheen määrä on aina vakio. Viikonloppuna ehdin kuitenkin toimia pälpättäessäni enemmän kuin arkiviikon aikana. Silti ehdin myös nauttia kesäisestä viikonlopusta. Kyllä viikonloput ovat ihania, eikö totta?

Sisustaminen lipsui myös viikonloppuna hieman shoppailun puolelle. Hankinnat olivat kuitenkin tarpeellisia, käytettyjä ja edullisia. Ekologisen shoppailun määritelmä. Löysin Hietsun torikirppikseltä etsimäni retrot, muoviset salaattiottimet sekä yhteensopivat lasinaluset, joita voi myös käyttää matalina tarjoiluastioina. Olipa muuten mukavaa bongata myyntipöytä, joka notkui kiinnostavaa ja haluttua retrotavaraa, mutta jonka hinnat olivat silti kohtuulliset. Mielestäni Hietsun imago on luisumassa ylihinnoitellun keräilytavaran ja muun ökykaman tyyssijaksi, mikä ei ole kirpputorin tarkoitus. On ikävää, kun ei edes uskalla kysyä hintoja sydänkohtauksen pelossa. Nyt pulitin löydöistäni yhteensä vitosen, mikä oli mielestäni varsin edullinen summa.

Shoppailun lisäksi ripustimme pari taulua, jotka ovat jo tovin etsineet paikkaansa. Ylempi on kotikapunkini hienon teatteriesityksen juliste muutaman vuoden takaa, ja alempi hauska kirpputorilta ostamani vanha koulutaulu. Rakastan molempien värimaailmaa.

Kotiviikkoon sopivasta toiminnasta kävivät myös tiskivuoren valloitus, kirjahyllyn siirtely, kissankarvoja erittäin tehokkaasti puoleensa vetävän maton imurointi, pyykin pesu sekä olohuoneen valaistuksesta päättäminen. Vähemmän hohdokasta interiööridesignia, mutta tuikitarpeellinen osa kokonaisuuden muodostamista ja ylläpitoa. Annos realismia siis tähänkin viikkoon, vaikka ihmemaassa ollaankin. Näin saatiin kotiviikko onnellisesti päätökseen. Onneksi sisustaminen ei kuitenkaan lopu koskaan.

Torstai oli toivoa täynnä mutta perjantai se vasta hedelmällinen olikin

Minulla ei ole esittää kovinkaan konkreettisia tuloksia kotiviikkoni projekteista. Käytännön toiminnan sijaan olen päässyt netissä surffailemisen makuun. Keskiviikkona etsin makkari-inspiraatiota; torstaina ja perjantaina omistauduin muun muassa potentiaalisten lukulamppujen ihailulle.

Perjantaina tein myös pienen hankinnan. Kelpuutin vanhan Alkon puulaatikon tarpeeksi sievänä ja pienikokoisena siksi ainoaksi huonekaluksi, joihin kissimirrimme saavat luvallisesti terottaa kynsiään. Silloin kun se ei ole varattu, laatikko toimii paperinkeräyspisteenä.

Täytyy nyt vielä korostaa, että olen saanut tehtyä jotain konkreettistakin, nimittäin järjestellyt paikkoja siellä täällä kämpässä. Kokonaisuudet vain ovat olleet kovin pieniä, kuten avainrasian vaihtaminen toiseen ja edellisen rasian uudelleensijoittelu paraatipaikalle ikkunalaudalle, hedelmäkulhon sovittelu keltaiselle pöydälle ja kirjahyllyn laatikoiden järjestely. Kuviakaan en ole jaksanut näpsiä, koska tarmoni on ajoittunut vähävaloiseen aikaan.

Ja kyllä, keltainen hallitsee edelleen. Tästä koetan imeä energiaa loppurutistukseen.

Keskiviikko: makkaripähkäilyä

Kotiviikko etenee pikavauhtia, mutta minä poljen paikallani. Eilen vapaa-aikani kului puistojumpassa, jonka jälkeen energiaa ei enää jäänyt sisustamiselle. Jumpasta muistuttavat nyt kolotukset ja hyttysenpistojen kutina; sisustusprojektista vain syyllinen tykytys takaraivossa. Tiistain projektinkin ehdin postata vasta tänään, ja todistusaineisto jäi niukaksi. Se taas johtuu siitä, etten ole myöskään saanut valloitettua tiskivuorta, joka on ikävästi keittiössä valokuvaamisen tiellä.

Konkreettisen toiminnan puutetta paikatakseni uhrasin sitäkin enemmän ajatuksia sisustuksen suunnittelulle. Makuuhuoneen värimaailman ja etenkin valaistuksen pähkäily saavutti keskiyöhön mennessä lähes vatvomisen mittasuhteet. Toimivan sängynpäätyestetiikan toteuttamiseen ei rajallisen kokoisessa makuuhuoneessa ole nähdäkseni kovin monia vaihtoehtoja. Toinen kylki seinää vasten, ikkunan alla ja yöpöytä jalkopäässä nukkumista kokeiltuani liputan nyt perinteisen yöpöytä, kulkureitti ja lukuvalo molemmin puolin sänkyä -asettelumallin puolesta.

Etsin internetin ihmeellisestä maailmasta inspiraatiota makkariproblematiikan ratkaisemiseksi. Ehkäpä näillä eväillä saavutetaan lopulta sekä toimiva että kaunis lopputulos. Ylimääräisten vaateröykkiöiden ja paperilaatikoiden raivaamisesta voisi olla hyvä aloittaa. Olisiko siinä ainesta tämän päivän projektiksi?

Kätevä 2 in 1 -yövalo ja luova yöpöytäjärjestely täältä. Karhea vintagetyyli viehättää.

Valkoinen makkari olisi rauhoittava ja mummolatyyli juuri passeli nukkumasoppeen.

Jospa nukkuisikin ikkunan alla kuten Aurora! Ei päätyongelmaa, eikä tarvetta yöpöydille.

Makkarin pitäisi olla harmoninen, muttei kuitenkaan tylsä. Puhtaat, valkeat lakanat à la Likainen parketti.

Värikäs makkari olisi ihanan tunnelmallinen. Silkkitäkkejä meiltä jo löytyykin!

Tiistai: ajatusta keittiöön

Kotiviikon toisen päivän vietin lähestulkoon kokonaisuudessaan kodin ulkopuolella, mutta hyvästä syystä. Metsästin nimittäin juuri oikeanlaista patakinnasta keittiöön. Haussa on oikeastaan kaksi erilaista mutta yhteensopivaa helmiyksilöä, joten haastetta on tuplasti.

Vaikka tiistaipäivän pikku sisustusprojekti kuulostaa melkein liian helpolta (shoppailu lienee se osa sisustussuunnittelua jonka jokainen ainakin teoriassa hallitsee), tehtävä ei suinkaan ollut suoritettavissa kädenkäänteessä. Olen aloittanut patakintaan etsinnät jo aiemmin ja huomannut korkeiden kriteerieni vaikeuttavan niitä. Ihannetilanteessa löytäisin tietenkin jotakin persoonallista kirpputorilta, mutta toistaiseksi olen törmännyt käytettyinä vain funktionaalisuudeltaan puuttellisiin, joskin kauniisiin, patakintaisiin. Ja patakintaita on muuten paljon vaikeampi löytää kuin patalappuja.

Etsintäprosessi on herättänyt minussa myös syvällisiä pohdintoja: miksi patakinnas on nimenomaan patakinnas, mutta patalappua voi kutsua myös pannulapuksi?

Kriteerini täyttävä patakinnas löytyi lopulta Sokokselta. Finlaysonin kuosin nimi on Ajatus, ja uskon vakaasti että kinnas toimii sen mukaisesti osana keittiömme varustusta.

Kotiviikko

Koska koin viikonloppuna hurjasti iloa saatuani raivattua olohuoneen pöydän ja järjesteltyä eteisen kengät telineeseen, päätin jatkaa pesänrakennusta koko viikon kestävän hyvän fiiliksen toivossa. Sisustusinto jäi onneksi päälle eikä lopahtanut arkisen maanantaiaamun valjetessakaan.

Julistan siis tämän viikon kotiviikoksi! Haastan itseni tekemään joka päivä jotakin pientä tai suurempaa kodin sisustamisen merkeissä ja julkaisemaan todistusaineistoa täällä virtuaali-ihmemaassani.

Aloitin eilen viimeistelemällä eteisen uuden, organisoidun ilmeen. Mittailin ja leikkelin aiemmin Etolasta metritavarana ostamani muovimaton pätkän eteiseen sopivaksi ja sidoin sekä pätkin hapsut. Sen verran tähän vaivaiseen projektiin upposi aikaa ja vaivaa, että voisin mielestäni melkeinpä sanoa tehneeni maton itse. Rehellisyyden nimessä todettakoon, että minulla oli apuri... joka itse asiassa teki suurimman osan työstä. Työnjakomme toimii yleensäkin loistavasti: minä - luova visionääri - suunnittelen ja mies - käytännöllinen insinööri - toteuttaa.

Nyt on eteinen raikas ja siisti. Muihin yksityiskohtiin kuuluvat sieltä täältä keräilemäni vanhat puuhenkarit ja Mäkisen kuvastin. Vielä kun saisi jossain vaiheessa halppis-kenkätelineen öljyttyä.

Huomenna paljastan, mitä sain aikaiseksi tänään. Stay tuned!

Keltaista energiaa

Uusi viikko käynnistyi mukavasti rattoisan viikonlopun jälkeen. Lauantaina kestitsimme vieraita ihan heitä varten leipomillamme mokkapaloilla, ihan heitä varten järjestellyssä olohuoneessamme, ihan heitä varten vielä paikkaansa löytämättömistä tavaroista tyhjätyn, iloisen keltaisen ruokapöytämme ääressä. Oli ihanaa saada viettää viikonloppu kerrankin kotona ja silti nähdä rakkaita ihmisiä kotipuolesta.

Sain ihanilta vierailtamme rutkasti uutta energiaa ja uuden, energisen keltaisen teepannun. Vieraat toivat tilauksestamme mukanaan myös kenkätelineen, jollaista olemme jo tovin etsiskelleet. Minkä muutoksen eteisessä hujan hajan lojuneiden kenkien järjestäminen siisteihin riveihin toikaan paitsi eteiseemme, myös koko kämpän flow'hun!

Energiapuuskassani innostuin maalailemaan mielessäni visioita muuhunkin sisustukseen. Tavoitteenani on myös toteuttaa ainakin osa suunnitelmistani alkaneella viikolla. Aloitan patakintaiden metsästyksellä ja etenen toivottavasti ihan konkreettiseen maalailemiseen...

Ainakin toistaiseksi energiapuuska muistuttaa olemassaolostaan iloisella läikähdyksellä vatsanpohjassa aina, kun katsahdan kohti raivattua ruokapöytää, tai ajattelen kaapissa nököttävää kannua. Uskon, että se on keltaisen värin ansiota.

Isälle

Tänään on kulunut päivälleen kaksi vuotta rakkaan isäni kuolemasta.

Törmäsin tähän musiikkivideoon jonkin aikaa sitten ja herkistyin tunnelmoimaan sitä kesken työpäivän. Tätä laulua isäni tapasi lauleskella meille lapsilleen. Laulu tuo elävästi mieleeni isän kasvot ja äänen. Tänään kuuntelen taas tätä laulua ja muistelen isää. Voi ikävän pohjattomuutta. Se on kuin kuilu, joka on kahdessa vuodessa kaventunut niin, ettei sen syövereihin tunne enää imeytyvänsä hallitsemattomasti. Nyt kuilun reunalla uskaltaa jo seistä, mutta mihinkään se ei ole kadonnut, eikä sen pohjaa näy.

Tämä laulu ja tunnelmallinen video tuovat tuulahduksen menneestä ajasta. Isäni oli syntynyt 30-luvun alussa. On hauska kuvitella, kuinka erilaisessa maailmassa hän silloin eli. Tämä video on minulle kuin aikaportti tuohon aikaan ja aikaan jolloin isäni vielä eli.

Ratkaisu kaikkiin ongelmiini

Esittelen täten uuden lempparini tyylin saralla: Mekkomania. Ratikkamatkoillani olen usein miettinyt, mikä putiikki kätkeytyy tuon niin kutkuttavan mielenkiintoiselta näyttävän näyteikkunan taakse. Ajoradalle asti ei nimikylttiä näe, mutta minä haistan vintagekaupan matkankin päästä. Tiistaina satuin liikkumaan oikealla seudulla ja päätin seurata vainuani. Se osui oikeaan, ja löysin pienen, suloisen putiikin täynnä toinen toistaan ihastuttavampia kukkamekkoja, hattuja, nauhakenkiä ja käsilaukkuja. Hetken olin onnesta mykkä.

Helsingissä vintageputiikkeja kyllä piisaa. Vuosikymmeniä vanhoja, henkeäsalpaavan kauniita juhlamekkoja ja sieviä mutta epäkäytännöllisiä korkokenkäpareja löytyy kootusti useammastakin paikasta sille, joka sellaisia etsii. Etsivä löytää aarteita myös muualta, mutta joutuu varautumaan kukkaronnyörien löysentämiseen, sillä vintagesta osataan pyytää sievoisia summia ihan tavallisilla kirpputoreillakin.

Vanhojen vaatteiden tyyliin, yksilöllisyyteen ja laatuun hurahtaneen ei kuitenkaan ole helppoa löytää tavallisia arkivaatteita kohtuuhintaan. Helsinkiin muutettuani olen kaivannut vintagekauppaa, josta saa erikoisliikkeen palvelua, mutta jossa myydään muutakin kuin kauniita koriste- tai juhlahepeneitä, ja johon uskaltaa saapastella sisään ihan vaan kyselemään kesäshortseja.

Kesävaatevarastoni on huvennut lähes olemattomaksi, viimeksi lihomiseni vuoksi. Minulla ei ole sopivaa uima-asua eikä mukavia shortseja, ja tarvitsisin kipeästi pari helppoa hametta lisää. Kenkiäkin olen karsinut kovalla kädellä, sillä en suostu enää astelemaan epämukavissa jalkineissa, mutta kaupoissa tarjolla olevat laadukkaat kengät tuntuvat olevan järjestään joko rumia tai tylsiä - pahimmassa tapauksessa molempia. Ehdin jo epätoivoisena miettiä, joudunko tosiaan joustamaan tyylistäni ja periaatteistani ja lähtemään shoppauskierrokselle kaupungin lukuisiin jumbo-ostoskeskuksiin ja vilkkaille ostoskaduille, kunnes löysin Mekkomanian.

Siellä minuunkin iski pitkästä aikaa ehta mekkomania, ja nautin siitä suunnattomasti. Siellä tuntui olevan ratkaisu kaikkiin ongelmiini: oli korkeavyötäröistä kukkahametta, väljää kesähousua, rakastamani turbaanimallinen hattu, nauhakengät minun koossani (!), 50-luvun mallinen uimapuku juuri siinä sinisessä sävyssä, joka saa silmäni säkenöimään, ja jopa täydellisesti istuva pikkumusta. Kaikki tämä oli vieläpä kohtuuhintaista. Kotiin lähtivät toistaiseksi vain nauhakengät, mutta uskon ettei mene kauaakaan kun jo kiertelen jälleen Mekkomanian rekkien välissä huokailemassa.

Keksimäärin terveellistä

Ajattelin kirjoittaa elämän parhaimpiin lukeutuvasta asiasta, nimittäin ruoasta. Annoin kissanrotjakkeellemme uuden lempinimen: Pullava. Johonkin se päässäni jumputtava mainoslaulu oli saatava purettua. Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä. Kissa katsoi minua kuin sanoen, että itse olet.

Tästäpä pääsenkin oivalla aasinsillalla itse aiheeseen. Ehkäpä joku muistaa, kuinka uhosin aloittavani uuden elämän jo blogini alkutaipaleella. Noh, sen kanssa kävi niinkuin kaltaisilleni lyhytjännitteisille ihmisille usein kaikenmaailman projektien suhteen. Tosin syytän mielestäni aiheellisesti kevään muuttostressiä paluustani pakastepitsa-, pikaruoka- ja irtokarkkilinjalle.

Epäsäännöllisen einesruokavalion ja vähäisen liikunnan seurauksena olen tuntenut itseni hieman plösöksi. Inhorealismi kuitenkin iski todenteolla vasta, kun erehdyin nousemaan puntarille lapsuudenkotivisiitilläni. Kiloja oli oikeasti kertynyt useampi! Vaaka näytti saatanallista lukemaa. Siis ihan kirjaimellisestikin. Jos tämä ei ollut vakavasti otettava vihje, niin ei sitten mikään. Vaikken ateistina moisista jutuista sinällään hätkähdäkään, tapahtuman ironia-arvo oli ehdottomasti riittävän suuri havahduttamaan minut. Päätin, että nyt on todella tsempattava.

Sittemmin olen huomannut, kuinka vaikeaa on palata kunnon ruokailutottumuksiin, kun on päässyt repsahtamaan. Syöminen vain on niin kivaa, kunnon herkuttelusta puhumattakaan. Varsinkin jos jokin harmittaa, stressaa tai ahdistaa, niin kuin minua viime aikoina loman puute. Havaitsin herkkuherkkyyteni viime viikolla kesken työpäivänkin. Törmäsin erään viranomaistahon nettisivuilla kirjoitusvirheeseen keksimäärin ja aloin välittömästi himoita keksiä. Voi hyvänen aika!

Olen pohtinut kovasti, millainen ruokavalio olisi paras ja helpoin hoikistumista ajatellen juuri nyt. Yrittääkö välttää herkkuja ja hiilareita vai vain tihentää ateriavälejä ja pienentää annoskokoja? Olen aina ollut kiinnostunut ravitsemuksesta ja hamstrannut paljon tietoa terveellisestä ruokavaliosta. Olen kokeillut kaikenlaista ihan mielenkiinnosta, vaikken koskaan olekaan kärsinyt ylipainosta. Välillä olen ehkä kontrolloinut syömistäni liiaksikin. Niinpä olin tyytyväinen, kun pari vuotta sitten hoikistuin kuin itsestään yksinkertaisesti alkamalla syödä säännöllisesti. Annoskoot pienenivät melkein huomaamatta ja energiataso nousi kun verensokeri ei enää poukkoillut niin radikaalisti. En ollut koskaan sudennälkäinen enkä ähkyssä. Voin kaiken kaikkiaan erinomaisesti! Nyt haluan taas pyrkiä kohti tuota olotilaa.

Se on niin pienestä kiinni. Jotain kuitenkin on tehtävä. Näin kesäaikaan vain tulee helposti syötyä epäsäännöllisesti mitä sattuu turuilla ja toreilla viilettäessä, arkena energia ei töiden jälkeen riitä täysipainoisten aterioiden kokkaamiseen, ja ainakaan jäätelöä ei millään malttaisi jättää nauttimatta vähän väliä.

Nyt olen joka tapauksessa pyrkinyt syömään terveellisemmin, taikasanoinani monipuolisuus, ravitsevuus ja kohtuus. Pyrin lisäämään kasvisruokavaliooni monipuolisuutta kauden kasviksilla sekä suosimaan puhdasta luomuruokaa. Muutamalla juoksulenkilläkin on jo tullut käytyä pitkästä aikaa. Viime viikolla tein ihanaa quinoasalaattia itse improvisoiden. Quinoan lisäksi pilkoin sekaan luomutofua, jäävuori- ja tammenlehtisalaattia, rucolaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja luomutomaatteja sekä paprikaa. Mausteiksi yksinkertaisesti oliiviöljyä ja pippuria. Hyvää, helppoa ja terveellistä! Quinoassa on runsaasti kuitua ja proteiinia, ja se toi mukavasti ruokaisuutta salaattiin. Suosittelen! Kuvaa en ehtinyt ottaa, kun keskityin nautiskeluun.

Saapa nähdä, kuinka terveysprojektini etenee. Palataan asiaan.

What's not to love about Monday

Äärimmäisen harvinainen tapahtuma: hyvä maanantaipäivä. Minua ilostuttavat vielä tuoreen elävinä väräjävät muistot rennosta viikonlopusta ja sunnuntai-illan inspiraatiosta. Valvoin myöhään puuhastellen ja kotia puunaten, yhdessä miehen kanssa, kissat jaloissa pyörimässä. Niin kotoisaa ja mukavaa. Yö on päivän parasta aikaa, sanon minä. Silti en ollut tavallista väsyneempi tänä aamuna. Mahtavaa!

Alunperin ohjelmassa oli vilkas viikonloppu kotiseudulle matkustamisen ja riehakkaiden serkuskestien merkeissä, mutta päätimme viime hetkellä hypätä kelkasta. Päätös osoittautui oikeaksi. Joskus on vain paras jäädä kotiin. Energia- ja suklaavarastot ladattuina maanantaikin näyttäytyy aivan toisenlaisena kuin yleensä. Pitkästä aikaa huomaan nauttia maanantain verkkaisuudesta. Arjen tempo on vielä hitaanlainen, vasta käynnistymässä. Maanantai on arkipäivistä armollisin, koska en odotakaan olevani täydessä vireessä. Ihanan leppoisaa.

Alkanut työviikko on lyhyt, mutta loppuviikko sitäkin hektisempi. Sitä ennen aion kerätä lisää voimia ja viettää iltaa suosikkieni, Sarah'n kesämökin ja Sinkkuelämän parissa. Helleaallon päätyttyä on autuaan luvallista nyhvätä kotisohvalla neljän seinän sisällä. Ehkäpä innostun jatkamaan myös kodin järjestelyä ja saan otettua muutamia kuviakin. Tai sitten en. Ei paineita.

Maailmani väreissä

Tämä kuva on Weekday Carnival -blogista. Kuva muistuttaa minua lempiväriyhdistelmästäni, etenkin pukeutumisessa: perusasiat mustaa, ehkä hieman valkoista raikastamaan, ja väreiksi kirkasta sinapinkeltaista ja murrettua puuteriroosaa. Nämä värit sopivat hyvin omiin sävyihini ja taitavat olla hiipimässä vaivihkaa osaksi sisustustakin.