Sokeriaddiktin sunnuntaiset tunnustukset

Parantumaton sokeriaddikti on huolestunut. Pitkälle ehtinyt syksy voi potentiaalisesti viedä pitkälle kehittyneen riippuvuuden aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pimenevät illat + kylmenevä sää + kotisohvaan pesiytyminen = karkkipäivä on joka päivä. Vaarallinen yhtälö.

Olen päättänyt vieroittaa itseni sokerista (taas). Makeat herkut sallitaan vain viikonloppuisin. Tänä sunnuntai-iltana hieman ennen puoltayötä käteni hakeutui äidin lakupurkille. Pitäähän viikonlopusta ottaa kaikki ilo irti! Aijai, kohtalokkaita nämä kotikaupunkivisiitit. Ja viikonloput. Toiset potevat morkkista alkoholin aiheuttaman fyysisen, toiset sokerihumalan siivittämän henkisen krapulan vuoksi. Tiedä sitten kumpi on pahempi. Pohjalla ainakin ollaan, koska pidän edistyksenä sitä, että minulle maistuu vaihteeksi laku pakonomaisen suklaanhimon sijaan.

Sokerihiiri kuittaa, sulkee lakupurkin tiukasti ja suuntaa ajatuksissaan kohti uutta arkiviikkoa. Mitenköhän maanantaista selvitään ilman sokerin murustakaan?

Keksimäärin terveellistä

Ajattelin kirjoittaa elämän parhaimpiin lukeutuvasta asiasta, nimittäin ruoasta. Annoin kissanrotjakkeellemme uuden lempinimen: Pullava. Johonkin se päässäni jumputtava mainoslaulu oli saatava purettua. Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä. Kissa katsoi minua kuin sanoen, että itse olet.

Tästäpä pääsenkin oivalla aasinsillalla itse aiheeseen. Ehkäpä joku muistaa, kuinka uhosin aloittavani uuden elämän jo blogini alkutaipaleella. Noh, sen kanssa kävi niinkuin kaltaisilleni lyhytjännitteisille ihmisille usein kaikenmaailman projektien suhteen. Tosin syytän mielestäni aiheellisesti kevään muuttostressiä paluustani pakastepitsa-, pikaruoka- ja irtokarkkilinjalle.

Epäsäännöllisen einesruokavalion ja vähäisen liikunnan seurauksena olen tuntenut itseni hieman plösöksi. Inhorealismi kuitenkin iski todenteolla vasta, kun erehdyin nousemaan puntarille lapsuudenkotivisiitilläni. Kiloja oli oikeasti kertynyt useampi! Vaaka näytti saatanallista lukemaa. Siis ihan kirjaimellisestikin. Jos tämä ei ollut vakavasti otettava vihje, niin ei sitten mikään. Vaikken ateistina moisista jutuista sinällään hätkähdäkään, tapahtuman ironia-arvo oli ehdottomasti riittävän suuri havahduttamaan minut. Päätin, että nyt on todella tsempattava.

Sittemmin olen huomannut, kuinka vaikeaa on palata kunnon ruokailutottumuksiin, kun on päässyt repsahtamaan. Syöminen vain on niin kivaa, kunnon herkuttelusta puhumattakaan. Varsinkin jos jokin harmittaa, stressaa tai ahdistaa, niin kuin minua viime aikoina loman puute. Havaitsin herkkuherkkyyteni viime viikolla kesken työpäivänkin. Törmäsin erään viranomaistahon nettisivuilla kirjoitusvirheeseen keksimäärin ja aloin välittömästi himoita keksiä. Voi hyvänen aika!

Olen pohtinut kovasti, millainen ruokavalio olisi paras ja helpoin hoikistumista ajatellen juuri nyt. Yrittääkö välttää herkkuja ja hiilareita vai vain tihentää ateriavälejä ja pienentää annoskokoja? Olen aina ollut kiinnostunut ravitsemuksesta ja hamstrannut paljon tietoa terveellisestä ruokavaliosta. Olen kokeillut kaikenlaista ihan mielenkiinnosta, vaikken koskaan olekaan kärsinyt ylipainosta. Välillä olen ehkä kontrolloinut syömistäni liiaksikin. Niinpä olin tyytyväinen, kun pari vuotta sitten hoikistuin kuin itsestään yksinkertaisesti alkamalla syödä säännöllisesti. Annoskoot pienenivät melkein huomaamatta ja energiataso nousi kun verensokeri ei enää poukkoillut niin radikaalisti. En ollut koskaan sudennälkäinen enkä ähkyssä. Voin kaiken kaikkiaan erinomaisesti! Nyt haluan taas pyrkiä kohti tuota olotilaa.

Se on niin pienestä kiinni. Jotain kuitenkin on tehtävä. Näin kesäaikaan vain tulee helposti syötyä epäsäännöllisesti mitä sattuu turuilla ja toreilla viilettäessä, arkena energia ei töiden jälkeen riitä täysipainoisten aterioiden kokkaamiseen, ja ainakaan jäätelöä ei millään malttaisi jättää nauttimatta vähän väliä.

Nyt olen joka tapauksessa pyrkinyt syömään terveellisemmin, taikasanoinani monipuolisuus, ravitsevuus ja kohtuus. Pyrin lisäämään kasvisruokavaliooni monipuolisuutta kauden kasviksilla sekä suosimaan puhdasta luomuruokaa. Muutamalla juoksulenkilläkin on jo tullut käytyä pitkästä aikaa. Viime viikolla tein ihanaa quinoasalaattia itse improvisoiden. Quinoan lisäksi pilkoin sekaan luomutofua, jäävuori- ja tammenlehtisalaattia, rucolaa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja luomutomaatteja sekä paprikaa. Mausteiksi yksinkertaisesti oliiviöljyä ja pippuria. Hyvää, helppoa ja terveellistä! Quinoassa on runsaasti kuitua ja proteiinia, ja se toi mukavasti ruokaisuutta salaattiin. Suosittelen! Kuvaa en ehtinyt ottaa, kun keskityin nautiskeluun.

Saapa nähdä, kuinka terveysprojektini etenee. Palataan asiaan.

Välirauha

Eilen tunnelma ei ollut huipussaan. Ulkona tuuli niin että asunnon nurkissa ulvoi kuin kummitustalossa, parvekkeen oven huonosti tiivistetyistä raoista veti hyytävää ilmaa, kissat kävivät muristen ja sähisten valtataistelua uudesta reviiristä ja minulla oli flunssainen olo. Ehdin jo miettiä, miksi ihmeessä lähdin tutuista turvallisista ympyröistä ja rakkaiden luota.

Viihtyvyyden kannalta olisi tärkeää saada laitettua koti kutsuvaksi, mutta eilen siihen ei riittänyt energiaa. Jotain sentään sain tehtyä: kaivoin muuttolaatikoista esiin iskemättömän koristetyynynpäällisen ja sävyihin sopivan lämmittävän viltin. Ilta telkkarin ääressä sujui heti mukavammin ja sain seuraakin.



Tämä päivä on ollut jo paljon parempi. Viiksekkäiden ystävieni välillä näyttää vallitsevan välirauha ja minä olen saanut valmistettua ensimmäisen ravitsevan aterian uudessa keittiössäni. Ruokalautasten etsinnät muuttolaatikoista jatkuvat, mutta sillä välin jälkiruokalautaselta aterioiminen pitänee annoskoot kurissa.

Riitapukarit suostuivat jo peseytymään samalla sängyllä, kumpikin omalla puolellaan tosin.

Yksinkertaista mutta hyvää ja terveellistä tofuwokkia.

Sopeutuminen on pitkälti asenteesta kiinni. Optimismi auttaa. Vielä tehokkaampi on kuitenkin tuottoisa tutkimusmatka uudessa naapurustossa. Paljastan myöhemmin mitä kaikkea löysin...

Uusi elämä

NYT alkoi uusi terveellisempi elämä! Päätös syntyi viime yönä kun kieriskelin sängyssä yltäpäältä tuskanhiessä sokeriähkypäivän jälkeen.

Mitä tapahtui "hyvästä ruuasta kiireettä nauttimiselle"? Kuten niin monesti ennenkin, ilta alkoi näissä aiotuissa ja yleisesti hyvien aikeiden merkeissä. Kunnes jossain vaiheessa nautiskelu riistäytyi käsistä, itsehillintä petti ja löysin itseni (omalta ja toisen) karkkipussilta.

Olen viime aikoina antautunut sokeriherkkujen vietäväksi aivan liian usein ja tainnut ajautua riippuvuustilaan. Kiireessä ja laiskuuden puuskassa kunnollisen ruoan valmistaminen on usein korvattu nopeilla ja helpoilla herkuilla. Eilinen oli pohjanoteeraus: söin aamupalaksi edellisen karkkipussin jämät, välipalaksi suklaata ja iltapalaksi irtokarkkia. Nyt riitti! On aika vieroittautua!

Mutta mikä tekee tästä uudesta alusta erityisen? Kuinkahan monena viikonloppuiltana olen vannonut aloittavani uuden elämän heti huomenna tai maanantaina? Pidän merkittävänä sitä, että tällä kertaa päätin aloittaa heti, vaikka se tarkoittikin laiskaa lauantai-iltaa ilman karkkipussia tai suklaalevyä - eli todellista haastetta.

Tänään olen jo kieltäytynyt äidin tarjoamista kutsuvan tuoksuisista kaurakekseistä ja kaupassa houkutelleesta lempparistani, salmiakkilakusta. Hyvä minä! Koska on lauantai ja tarkoitus rentoutua ja nauttia elämästä, sallin kuitenkin itselleni jälkkäriksi itse tehtyä hedelmärahkaa. Onhan siinä rasvaa, mutta myös hedelmiä ja vain hedelmäsokeria. Koska en ole ylipainoinen, on tavoitteenani lähinnä päästä irti sokerikoukusta. Rahkaakaan en kuitenkaan tänään syönyt nälkääni, vaan vasta ravitsevan soijarouhekeiton sulateltuani. Ei hassumpaa sekään. Tästä se lähtee - uusi elämä!

Perjantai

 





















Perjantaini kuvissa: rakkaan miehen tekemää katkarapupastaa nälän sammuttamiseen, karpalolonkeroa kyytipojaksi ja rentouttamaan, sisustuslehtiä haaveiluun ja kissoilta mallia laiskotteluun.

Rentouttavaa perjantai-iltaa!

Mac & Cheese

Viime perjantaina kokeilin äidin luona jenkkiläistyylisen juustomakaronilaatikon tekoa ja suuri juustonystävä minussa kiljahteli riemusta kun pääsin maistamaan lopputulosta. Hyvä seura ja punaviini kruunasivat aterian. Yleensä suosin valkoviiniä, mutta tällä kertaa päätin testata punkkua, kun löysimme vanhaa huonettani siivotessamme seitsemän vuotta sitten lahjaksi saamani pullon pölyn seasta. Korkkasimme pullon hihitellen ja maistelimme viiniä epäilevinä, mutta ei siinä mitään vikaa ollut. Taidanpa ottaa viime perjantain ihanasta illallisesta mallia ja aloittaa tämänkin viikonlopun hyvästä ruoasta kiireettä nauttien.



 

Tässä resepti, jonka olen aikoinaan poiminut talteen Olivia-lehdestä. Suosittelen lämpimästi!

Maalaisjuustomakaroni

6-8 annosta

500 g täysjyvämakaroneja

vettä, suolaa, rypsiöljyä

Kastike:

350 g gruyèrejuustoa

225 g voimakasta cheddarjuustoa

1 l kevytmaitoa

100 g vähäsuolaista voita

1 dl vehnäjauhoja

½ tl vastajauhettua mustapippuria

5 viipaletta raastettua vaalea leipää

1. Keitä makaronit suolalla ja öljyllä maustetussa vedessä melkein kypsiksi ja valuta siivilässä. Apukokkini öljysi vasta valutettuaan ja näköjään niinkin onnistui.

2. Raasta juustot karkeaksi raasteeksi. Kuumenna maito kattilassa. Sulata 80 g voita isossa noin neljän litran kattilassa. Lisää vehnäjauhot. Itse käytin laktoositonta maitoa ja täysjyvävehnäjauhoja. Kypsennä sekoitellen pari minuuttia.

3. Lisää kuumaa maitoa pienissä erissä koko ajan sekoittaen, kunnes seoksesta tulee tasaista ja paksuhkoa. Lisää juustoraasteet.

4. Mausta suolalla, mustapippurilla (ja muskottipähkinällä). Minä jätin pähkinän allergiani takia kokonaan pois ja maukasta oli silti. Sekoita joukkoon valutetut makaronit ja kaada seos voideltuun kolmen litran uunivuokaan.

5. Sekoita loput voista karkeaksi raastettuihin leivänmuruihin. Ripottele seos makaronivuoan pinnalle. Me käytimme margariinia, koska voi pääsi loppumaan ennen aikojaan. Kauraleipä toimi loistavasti ja maistui ihanan rapsakalta ruskistuttuaan!

6. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia, kunnes makaronit ja kuorrutus ovat pinnalta kauniin ruskeita.

Perhe on paras

Voi maanantai. Päivän haasteet eivät lainkaan houkutelleet kun aamupäivällä kahlasin loskassa yhtä aikaa paistuen kuumana helottavan auringon alla ja väristen tuulen kylmyydestä. Nyt on koittanut se aika keväästä jolloin talvivaatteet alkavat tuntua auttamattoman kömpelöiltä eikä lumien sulamista malttaisi enää odottaa, vaikka kirkas auringonpaiste saakin aikaan päänsäryn toisensa jälkeen. Voi maaliskuu...

Iltapäivän haasteena oli kuskata viikonlopun aikana raivatulta vintiltä kertyneet turhat roinat lahjoituksina kirpputoreille ja turhina hyötykäyttöasemalle. Perheenjäsenten avulla selvisimme urakasta. Kiitos kaunis - mitä tekisimmekään ilman teitä rakkaita! Toivottavasti muutto sujuu aikanaan yhtä sulavasti.

Mennyt viikonloppu vietettiin sekin viihtyisästi perheen parissa. Perjantaina testasimme uutta ihanaa reseptiä ja nautimme hyvästä ruoasta. Kyseisestä reseptistä lisää myöhemmin; kuvassa hieman esimakua. Näillä viikonlopputunnelmilla jaksaa taas yhden kiireisen viikon. Aurinkoista viikkoa kaikille!

Tofua!

Eilinen tofupäivä meni minulta ohi; söin väsyneenä ja kiireessä pakastepizzaa ja salmiakkilakua. Makuelämyksessä ei huomautettavaa, mutta terveellisyydessä ja ravitsevuudessa kylläkin. Ainakin tätä reseptiä täytyy ehdottomasti testata lähitulevaisuudessa!

Jos joku joskus lukee tätä blogia ja törmää tähän merkintään, saa mielellään heittää vastaavanlaisia reseptivinkkejä kommenttiboksiin!


Kuva HS.fi




Second breakfast

En ole pitkään aikaan ehtinyt syödä kunnollista aamiaista. Kyllä, olen yksi niistä jotka vitkuttelevat herätessä niin kauan kuin mahdollista. Aion kuitenkin parantaa tapani. Tänään paikkasin banaaniaamiaiseni heppoisuutta nauttimalla aurinkoisen keltaista munakasta "toisena aamiaisena", kuten hobitit Tarussa sormusten herrasta.



Auinkoa myös vanhoissa Arabian astioissa. En malttanut olla lavastamatta äidiltäni saamaani ihanaa kuppia mukaan otokseen, vaikken siitä oikeastaan juonutkaan.