Parantumaton sokeriaddikti on huolestunut. Pitkälle ehtinyt syksy voi potentiaalisesti viedä pitkälle kehittyneen riippuvuuden aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pimenevät illat + kylmenevä sää + kotisohvaan pesiytyminen = karkkipäivä on joka päivä. Vaarallinen yhtälö.
Olen päättänyt vieroittaa itseni sokerista (taas). Makeat herkut sallitaan vain viikonloppuisin. Tänä sunnuntai-iltana hieman ennen puoltayötä käteni hakeutui äidin lakupurkille. Pitäähän viikonlopusta ottaa kaikki ilo irti! Aijai, kohtalokkaita nämä kotikaupunkivisiitit. Ja viikonloput. Toiset potevat morkkista alkoholin aiheuttaman fyysisen, toiset sokerihumalan siivittämän henkisen krapulan vuoksi. Tiedä sitten kumpi on pahempi. Pohjalla ainakin ollaan, koska pidän edistyksenä sitä, että minulle maistuu vaihteeksi laku pakonomaisen suklaanhimon sijaan.
Sokerihiiri kuittaa, sulkee lakupurkin tiukasti ja suuntaa ajatuksissaan kohti uutta arkiviikkoa. Mitenköhän maanantaista selvitään ilman sokerin murustakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti