Nyt olen päättänyt hellittää vähän. Vapautuminen alkoi, kun hyväksyin sen, että kirjoitusteni aihepiirit pyörivät (ainakin tällä hetkellä) enimmäkseen kuluttamiseen tavalla tai toisella kytkeytyvien asioiden ympärillä. Onhan se surullista, että nyky-yhteiskunnassa elämän pienet ilot ovat usein materialistisia. Mutta ainakin minun blogissani punaisena lankana onkin tutkimusmatka kohti tasapainoa: kuinka kuluttaa mahdollisimman vastuullisesti ja iloita esineiden ja asioiden kauneudesta täysin rinnoin.
Tärkeintä blogissani minulle itselleni on se, että se tarjoaa kanavan ilmaista ajatuksiani ja tuntemuksiani. Usein niillä ei ehkä ole mitään sen suurempaa universaalia merkitystä, mutta mitä sitten. Koenhan itsekin suurta mielihyvää lukiessani toisten blogeista aivan arkisista asioista ja ajatuksista. Ehkä joku joskus samaistuu minunkin mietteisiini.
Tässä havainnollistamiseksi yksi arkinen ja tyhjänpäiväinen tarina:
Tänään on sellainen päivä, jona illalliseksi nautitaan ruisleipää, jonka päälle ei jakseta vaivautua metsästämään muuta kuin juustoa. Eikä jakseta välittää, vaikka kissa on käynyt nuolaisemassa sitäkin vähää. Ei siis erityisen hyvä päivä. Voisi jopa sanoa köyhäksi, mikä kuvaa tämän talouden tämänhetkistä tilannetta aika hyvin noin muutenkin.
Mutta jokaisella pilvellä on hopeareunus: kylläpä pieni ihminen voi ilahtua löytäessään jääkaapista puolillaan olevan tölkin luomu kevytmaitoa, kun luuli ettei siellä ole mitään hyvää. Huonosta päivästä huolimatta maitotölkki oli puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä. Oi näitä elämän pieniä (materialistisia) iloja.
Hei that's the spirit! Juuri noin on joskus ajateltava. Onhan se hassua, että maailmassa, joka koostuu materiaalista ja sen vaihdannasta täytyy ihmisen koko ajan tuntea huonoa omaatuntoa, kun tasapaino keikahtaa enemmän materiaan. Hyvällä mielellä ei mene nälkä, mutta ruuasta tulee hyvä mieli. Ja joskus on pakko ostaa uusi rusetti, vaikka omistaa jo 12. Mitä tulee arjen harmauteen, paljon riippu näkökulmasta ja siitä, että vertaako omaa arkeaan vaikkapa Frasierin arkeen. Jos ajattelee, ettei mitään tapahdu, niin se tarkoittaa vaan sitä, että on kävellyt silmät ummessa. Ulkona vallitseva pimeys on aiheuttanut mielestäni monelle oman elämän turhaa puntarointia ja tutkailua. Kyllä kaikki kesäksi muuttuu ennen pitkää.
VastaaPoista