Marraskuu ja valo. Siinäpä paradoksi. Valo. Tuo ihmeellinen, tähän aikaan vuodesta niin harvinainen ja kaivattu ilmiö näillä leveysasteilla. Tänä aamupäivänä se suorastaan tulvi ikkunoista huoneeseen ja sai kodin näyttämään pitkästä aikaa avaralta. Marraskuisen kroonisen väsymyksen aiheuttamasta lieveilmiöstä, siivoamattomuudesta, huolimatta. Jopa telineellä kuivuvat pyykit näyttivät kauniilta.
Ihanan aamupäivästä tekivät myös karkit, joita nautin aamupalan jälkkäriksi. Hauska lasirasia on kirpputorilöytö. Mikähän lienee Electroluxin pyykinpesuaineelle tarkoitettu mainosastia (?). Niin, ei tunnu onnistuvan niistä makeisista vieroittuminen nyt, ei sitten millään. Alan kallistua sille kannalle, ettei marraskuussa kannata yrittää oikeastaan yhtään mitään. Katsotaan kaikkea sitten uudelleen ensi vuoden puolella. No, jouluna voi ehkä ensin vähän sytytellä kynttilöitä ja syödä (suklaata).
Karkkeja mussutellessa sopi myös katsoa uutta Tyylivarkaat-ohjelmaa, jonka ensimmäinen jakso nähtiin eilen. Tai siis minähän en nähnyt, kun unohdin, mutta onneksi ohjelma löytyy myös netistä. Piristävältä ja inspiroivalta vaikutti, odotan innolla lisää.
Nyt iltapäivän valo hiipuu jälleen vääjäämättömällä tahdilla kohti marraskuun tunnusomaista pimeyttä. Saako mennä kohta takaisin nukkumaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti