Muutto sujui yllättävän kivuttomasti ottaen huomioon että siirsimme nyt ensimmäistä kertaa vuosien aikana kerääntyneen omaisuutemme kertarykäyksellä satojen kilometrien päähän. Loppurutistus kiskaistiin suklaan ja ystävien voimalla - kiitos korvaamattomasta avusta!
Vanha kämppä näytti tyhjänä yllättävän pieneltä. Viimeinen yö siellä vietettiin retkeilytyyliin makuupussissa lattialla. Aamiaisjogurttia kauhottiin veitsen peräpäällä, kun kaikki muu oli jo pakattu muuttokuormaan. Huoneet kaikuivat tyhjyyttään ja varjot viipyilivät kalpeilla seinillä. Sulavasta pakastimesta tippuva vesi kuulosti tikittävältä kellolta, joka välillä enteili muutosta ja välillä jätätti kuin unohtuen muistelemaan mennyttä aikaa.
Vanha koti on tyhjä, mutta uusi pesä on täynnä muuttolaatikoita. Vaadittiin yksi itkuinen hermoromahdus, kun kesken pakkausrumban tajusin, että toisessa päässä on edessä sama urakka nurinkurin. Joudun vieläpä selviämään siitä yksin toisen puoliskoni viimeistellessä vielä opintojaan kotikaupungissa.
Jo nyt uusi kämppä alkaa kuitenkin tuntua kodilta. Huomenna käärin hihani ja aloitan muuttolaatikoiden purkamisen kivoimmasta päästä eli kaivamalla esiin kauniit kirpputorikulhoni, -kipponi ja -kapponi. Nythän pääsen sisustamaan, ihanaa! Tämä on eräänlainen uusi alku. Kihelmöivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti