Virtuaalimaailmassani on ollut hiljaista, koska töissä puolestaan on pitänyt kiirettä. Minulla ei ole ollut mitään kirjoitettavaa, koska päiväni ovat toistaneet kutakuinkin yhtä ja samaa puuduttavaa kaavaa: väsynyt aamuherätys, työpaikalle raahautuminen tihkusateessa, kiireinen työpäivä, pitkiksi venähtäneet iltapäiväpäikkärit, noutoruokaa telkkarin ääressä ja pitkä puhelu poikaystävälle ennen liian myöhäistä nukkumaanmenoa.
Olisipa jo viikonloppu niin ehtisin ehkäpä hieman puuhastella kotona. Lupailivat säidenkin taas kohenevan. Tekemistä ja ideoita olisi vaikka muille jakaa. Ehkäpä lepo ja auringonpaiste antaisivat energiapotkun.
Onneksi näitä harmaitakin päiviä piristävät karvaiset ystäväni, jotka osaavat nauttia jokaisesta hetkestä. Ikävääkin lievittää kun on pieni karvakerä unikaverina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti