Löysin kirpputorin - oman kotikatuni varrelta! Parempaa mestaa (huomatkaa omaksumani uusi kotiseutuslangi-ilmaus) en olisi voinut naapurustooni toivoa. Löytöni päihitti sijainnissa jopa yllättävän läheisen Siwan. Edellisenä päivänä oli tuntunut siltä, että olin päätynyt ison kaupungin laitamille ei-kenenkään-maalle, jonka merkittävimmät maamerkit ovat huoltoasema ja hautaustoimisto. Kurkistus kirpparikellariin vakuutti minut siitä, että olin tismalleen oikeassa paikassa.
Kirpputori oli juuri mieleiseni, etten sanoisi kirpputorien aatelia. Tuntui kuin olisin astunut asvaltoidulta kadulta toiseen aikaan tai ulottuvuuteen. Mieleni ainakin kohosi aivan uusiin sfääreihin, kun näin kellarillisen kaikkea ihanaa suloisena sekamelskana. Peltipurkkeja, vanhoja astioita, isoäidinaikaisia verhokankaita, vedettäviä herätyskelloja kirkkaissa väreissä, vaatteita, nappeja, levyjä... Tällaisia paikkoja minä kutsun nimenomaan kirpputoreiksi. Niissä kursailematta penkomalla ja antaumuksella hypistelemällä tekee parhaat löydöt. Minä löysin muun muassa tämän erittäin viehättävän, ilmeisesti Arabian 20-30-luvun kulhon. Minusta on näköjään tullut oikea kulhonmetsästäjä.
Naapurustoni osoittautui muutenkin oikein viehättäväksi. Kirpparin täti neuvoi ystävällisesti minulle tien etsimälleni ratikkapysäkille ja läheiselle ostarille. Vilkas ostari henki omanlaistaan urbaania lähiötunnelmaa ostariteineineen kaikkineen.
Kerrostalojen keskellä nökötti kaunis omakotitalo, joka poikkesi hauskasti maisemasta. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Erään pihan narsissit uhkuivat kevättä.
Tutkimusmatkani antoi minulle uutta energiaa. Kotona innostuin puunaamaan keittiötä. Lautasia en edelleenkään löytänyt, mutta dyykkaamani vanha vaaka oli kaivettava esiin kunniapaikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti