21. huhtikuuta 2011

Romuromantiikkaa

Näin keväällä on jälleen ihanaa käydä myöhäisillä iltakävelyillä käsi kädessä oman kullan kanssa. Tunnelmavaloa riittää jo aika myöhään, mutta ihanan turvalliseen hämyynkin on vielä mahdollista kietoutua. Täällä kaupungin kadut ovat sumuisena alkuyönä lähes autiot. Toista lienee Helsingissä, joten pitää nauttia rauhasta kun vielä voi.

Toisinaan iltakävelyllä törmää johonkin mitä ei muuten huomaisi. Usein tulee kiinnitettyä huomiota kauniin auringonlaskun tai jättimäisenä möllöttävän täysikuun maalaamaan maisemaan ja harmiteltua kun ei tälläkään kertaa ottanut kameraa mukaan. Kuluneella viikolla löysin kuitenkin myös oikean aarreaitan.




Kotikatumme varrella nökötti roskalava, johon oli tyhjennetty ilmeisesti kokonaisen asunnon sisältö. Ehkäpä kuolinpesä, ajattelin ymmärtäväisenä. Silti minua suretti se, että käypää (ja vieläpä sielukasta vanhaa) tavaraa oli menossa kaatopaikalle. Niinpä käärin hihani ja tutkin lavan helmet päällisin puolin. Poimin mukaani vanhan vaa'an ja kaverin kirppikseltä hankkimalleni Arabian kulholle. Paljon muutakin pelastettavaa olisi ollut, mutta hillitsin itseni ja pidin mielessä uhkaavasti lähestyvän muuttourakan. Seuraavana päivänä aarrelava oli kadonnut.

Mietin roskisdyykkauksen mahdollisuuksia jo aiemmin keväällä, kun kiikutimme oman vinttimme romuja hyötykäyttöasemalle. Silloin löysin karkeajätekuormasta täysin ehjän keltaisen (!) Arabian posliinipurnukan. Hyötykäyttöasemalla on kuulemma tiukka sääntö, jonka mukaan mitään ei saa ottaa talteen. Aseman setä katsoi kuitenkin ilmeisen ystävällisesti sormien läpi kun hypistelin purnukkaa ja hivutin sen autoon.


Voi kunpa ihmiset viitsisivät nähdä vähän vaivaa ja viedä käyttökelpoiset tavarat kierrätyskeskuksiin kaatopaikan sijaan. Sinun romusi voi todella olla toisen aarre! Parhaassa tapauksessa tienaat roinastasi kirpputorilla kivan summan vaivanpalkaksi. Kaatopaikkavuori ei kasva ja maailma pelastuu.

Tyrmistyin lukiessani Divaanin huhtikuun numerosta, että roskalavoilta ei voi tehdä löytöjä. Miten niin ei?! Siksikö ettei se useimmiten ole sallittua? Kannatan sääntöjen noudattamista kunhan ne ovat perusteltuja. Käyttökelpoisten tavaroiden pelastaminen kaatopaikkatuomiolta on ainoastaan järkevää, oli se sitten luvallista tai ei.

Olen nyt roskisdyykkari ja ylpeä siitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti