Ajattelin kirjoittaa valokuvauksesta. Suhteestani siihen kertoo paljon se, että pohdin ainakin viisi minuuttia sitä, miten aloittaisin tämän blogimerkinnän. Valokuvat. Vai sittenkin vain kuvat? Valokuvaaminen? Valokuvaus?
Oli miten oli, se on varmaa, että minä olen tässä suhteessa täysi noviisi. Omistan nyt ensimmäistä kertaa toimivan kameran. Kun olin pieni, meidän perheessämme oli filmikamera suurinpiirtein siihen saakka kun menin kouluun. Äidin piirongin laatikoista löytyy paljon lapsuuskuvia minusta, mutta pikkuveliparastani ei sitten niinkään, koska uutta kameraa ei koskaan saatu hankittua. Ehkä valokuvaus ei oikein ollut meidän juttumme.
Paitsi että olen huono kuvaamaan, olen myös hyvin epäfotogeneettinen. Sanon aina, että minut tulee nähdä livenä, koska kuvan liikkumattomuus ei tee vikkelälle luonnolleni oikeutta.
Blogin myötä olen kuitenkin ottanut tavoitteekseni opetella ottamaan edes jonkinlaisia kuvia. Haluan oppia näkemään maailman kauneuden ja vangitsemaan ne pienet, taianomaiset hetket. Onneksi saimme joululahjaksi kameran. Se on ihan yksinkertainen digipokkari, mutta haluan uskoa, että minusta voi sen avulla kehittyä ainakin mukiinmenevä valokuvaaja. Ehkä voin sitten joskus investoida vielä laadukkaampaan kapistukseen.
No, tänään pudotin kameran lattialle ja sen näyttöön tuli särö. Onneksi kuvaaminen silti onnistuu edelleen. Huokaus. Täytyy jatkaa harjoituksia.... Yksinkertaisia vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan! Hoi virtuaalimaailma - kuuleeko kukaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti