15. huhtikuuta 2011

Mummolassa

Rakastan mummoloita. Niiden tunnelma väreineen, äänineen, tuoksuineen ja ihmisineen on ainutlaatuisen ihana. Paras kaikista on tietenkin oma mummolani. Se muistuttaa minua lapsuudesta.



Siellä kukkivat kukat ikkunaruukuissa, tapeteissa ja koristetyynyissä.  Radio soi ja kello tikittää rauhoittavan tasaisesti. Vastaleivottujen leivonnaisten tuoksu leijailee keittiössä. Mummu tarjoaa aina jotakin herkullista.



Kun astuu sisään mummolan ovesta, tuntuu kuin aika hidastuisi. Yhtäkkiä kiire hellittää ja mielen valtaa turvallinen ja kotoisa tunne.



Mummolassa on kaikkea ihanaa: pitsiverhoja- ja liinoja, vanhoja valokuvia, ristipistotyynyjä... Lukuisissa ajan kerrostumissa riittää tarinoita ihmeteltäviksi ja ihasteltaviksi.




Tätä klaffilipastoa en koskaan kyllästy ihailemaan. Se on mummun ja paapan häälahja 40-luvulta.
  

Mummolaan on hyvä mennä rauhoittumaan silloin, kun ahdistaa. Mummolan ikkunoista katsottuna maailma näyttää paljon vähemmän pelottavalta paikalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti