Kevättä rinnassa

Tämä päivä ei käynnistynyt hyvin. Heräsin väsyneenä ja liian myöhään nyhvättyäni puoli yötä blogimaailmassa. Raastoin luuni sängystä kirpakkaan ulkoilmaan vain todetakseni, että olin lähtenyt liikkeelle aivan turhaan, sillä työkeikkani oli peruttu. Menin lähikauppaan ilman rahaa. Pakkanen kohmetti kasvoni ja salaatinlehteni.

Silti aamu oli tähänastisen viikkoni paras. Lopenuupunut bloggaajakin virkistyy kuin taikaiskusta, kun huomaa ihastella kevätaurinkoa. Myös iloiset ihmiset piristävät päivää. Täytyy kyllä sanoa - silläkin uhalla, että kuulostan lähikauppojen mainostajalta - etten mistään hinnasta vaihtaisi yllättävän lähellä sijaitsevaa lähikauppaani ja sen ystävällismielisiä myyjiä minkään supermarketin megajonoihin. Toivottavasti ei tarvitsekaan.




Keväinen valoilmiö rapussa.


Kotimatkalla haistoin entisen ala-asteeni (niin niitä taannoin kutsuttiin) ruokalasta tulvivan makkarakeiton tuoksun ja nostalginen liikutus läikähti sisälläni. Vaikka olen jo vuosikymmenen ajan ollut kasvissyöjä, enkä makkarakeitosta ikinä suuremmin piitannutkaan. Taitaa olla kevättä rinnassa.