Kesädeppis



Valokuvaaja Hilda Grahnat on asian ytimessä. Hänen valokuvaprinttinsä ja ihastuttava bloginsa täällä.

Ulkona kesä on kauneimmillaan ja minä hikoilen ilmastoidussa toimistossa. Jokin tässä mättää. Ehkäpä siksi mietinkin syntyjä syviä. Tehokkaan työnteon sijaan keskityn pohtimaan elämän suuria kysymyksiä, kuten mitä teen elämälläni? Tätä tuntuu olevan liikkeellä.

Näin kesäkuumalla ajatukset eivät oikein luista. Aivokapasiteettini poukkoilee kärpäsajatuksista härkäsiin kykenemättä keskittymään siihen, mihin kulloinkin pitäisi, kuten nyt työntekoon. Äsken mietin kuumeisesti tulevaisuuttani ja kun nyt ryhdyin purkamaan ajatuksiani virtuaalipaperille, päällimmäisenä mielessäni pyöriikin vain harmistus siitä, että itselleni päivän ainoaksi hyväskäksi sallimani piirakka ei ollutkaan erityisen hyvää.

Tuttavani ilmoitti naamakirjastatuksessaan potevansa kesädeppistä. Sitäköhän tämä on? Kun elohopea kipuaa yli kahdenkymmenen asteen, kaikki kansa vapautuu kuin taikaiskusta kaikista aineellisista ja henkisistä kahleistaan ja riemuitsee kesän tuomasta elon auvosta oikein olan takaa. Nauttia täytyykin sekä menneen että tulevan, loputtomalta tuntuvan talven edestä. Jotkut sen sijaan asettautuvat ehdoin tahdoin puuduttavan toimistotyön armoille ja vain haaveilevat suven suloista.

Taidanpa olla yksinkertaisesti loman tarpeessa. Koska opiskelija ei kuitenkaan vapaata päivää näe, on otettava ilo irti sieltä mistä se helpoimmin irtoaa. Tänään lähden tutustumaan Kierrätyskeskukseen, ehkäpä kahteenkin. Siellä sieluni lepää. Ja jälkeenpäin syödään varmaankin jätskit kesäkilojen uhallakin. Siellähän seisovat muuttolaatikot ja kesätenttikirjat kotona, nyt on kesä!

Saarnasin taannoin äidilleni hetkessä stressaamatta elämisestä. Täytynee näyttää esimerkkiä ja ottaa omasta neuvosta vaari.