30. kesäkuuta 2011

Elämäniloa


Minua on viime aikoina harmittanut, ahdistanut ja stressannut moni asia ja elämä yleisesti ottaen. Eilinen oli taas päivä surkeimmasta päästä. Illalla olin jo epätoivoinen, kunnes päätinkin purkaa kiukkuni lenkillä. Lähdin tutustumaan lähiseudun puisto-pururata-alueeseen ja löysin aivan kotinurkiltani suojaisan palstaviljelyalueen. Rauhoituin välittömästi ja mielialani kohosi aivan uusiin ulottuvuuksiin. Eräs vanhempi pariskunta kuvasi paikkaa osuvasti, kun sitä heille ihastelin:

Rouva: "Tänne ei kuulu lainkaan liikenteen melu, vaikka on aivan keskellä."
Herra hymyillen: "Ja ollaan mukamas Helsingissä!"

Niinpä. Hölkätessäni siellä puiden katveessa, kukkien tuoksussa ja luonnon rauhaisassa vehreydessä mietin, että ehkäpä elämällä - ja Helsingillä - on sittenkin puolensa.

Jatkossa yritän pitää mielessäni yllä olevan kuvan elämänohjeet. Niissä tiivistyy elämänfilosofiani, jota jatkuvasti tavoittelen, vaikkakin välillä matkalla kompastellen. Löysin kuvan Home Sweet Home -blogista, josta muuten löytyy inspiraatiota estetiikan muodossa lisääkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti